Se on joulu jo....

Rauhallista ja ihanaa Joulunaikaa kaikille ja onnea ja menestystä tulevalle vuodelle!!

Tapahtunut on paljonkin tässä "kirjoituskatkon" aikana, aikaseksi en ole vain saanut kirjata tapahtumia tänne.... mutta tulee se päivä vielä :)

Nyt joulunviettoon!!

-Pirjo-

Taas puhutaan.. tai ainakin kirjoitetaan..

Näistä jalostusasioista näemmä.. siis nimenomaan koiranjalostus asioista... Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, siis omaansa. Paljon olen itsekkin, sattuneesta syystä, näitä asioita pohtinut, enkä vain ja ainoastaan koirien osalta, olenhan ollut meidän taloudessa jo vajaan 20 vuoden ajan se ihminen joka päättää lehmiemme jalostusasioista, eli siitä mitä sonnia käytetään. Tähän ajan myötä tulleeseen tietämykseen ei mitkään oppikirjat ole pystyneet opettamaan, se on sitä arvokasta kokemusta, mitä on tullut.. Tämän kirjotan ihan sen perusteella alle, mitä meidän lehmien luonne, keskituotos rakenne ja kestävyys ovat menneet eteenpäin kyseisenä aikana.

Lehmiä jalostaessa asiat lähtevät oikeastaan siitä "äiti"lehmästä. Mitä siitä on tullut ilmi, mitä puutteita rakenteessa, luonteessa tuotoksessa, mitä hyvää mitä huonoa. Sonnin jota käytän valkkaan sitten aina sen perusteella mitä tarvitaan lisää, siihen lehmään nähden niin että saataisiin hyvä vasikka maailmaan... ja onneksi tätä nykyä voidaan vielä siemenetkin valita, eli halutaanko lehmävasikka vai sonnivasikka sen mukaan tarvitaanko uusia lehmänalkuja kasvamaan miten paljon lisää ja onko kyseinen lehmä sellainen jota kannattaa jalostaa eteenpäin.
 Jonkun verran valintaan vaikuttaa se mitä on tullut sen sonnin takaa, (esim. jos saman sonnin jälkeläisiä löytyy jo meidän karjasta, valintaan vaikuttaa se millaisia ovat) mutta eniten vaikuttaa tosiaankin se millainen yksilö se lehmä on jota ollaan siementämässä.
 Aina kaikki ei mene nappiin. Ei ole pitkää aikaa kun laitettiin teuraaksi yksi kerran poikinut, joka potki, potki kohti joka prkl kerta kun menit lypsämään ( ja lypsyhän suoritetaan kaksi kertaa päivässä, ja siellä ollaan muuten kyykällään siel lehmän alla :D ). Potki lypsimiä ja potki lypsäjää. Yritettiin hyvällä ja pahalla. Ei auttanut. Siinä ei ollut sit muuta vaihtoehtoa kuin teuraskyyti... Saman sonnin jälkeläisiä, mitä oli tämä hieho on vielä kaksi. Meinattiin jossain vaiheessa et pistetään ne "kiertoon" eli myydään jollekkin toiselle. No sit ajateltiin et katsotaan. Nämä kaksi hiehoa ovat molemmat tosi kilttejä, eivät potki, eivät ole arkoja, lypsäävät hyvin ja tulivat kantavaksi helposti. Arvoiltaan tämän kyseinen sonni, näiden eläinten isä oli periyttänyt hyvää utarerakennetta, hyvää luonnetta, hyvää tuotosta jne.. Mutta näemmä ikinä ei voi tietää mistä ne huonot ominaisuudet sitten johtuvat.Jokin näiden kahden yhdistymisessä ei sitten loppupelissä ollut hyvä juttu.. Jostain geeniperimästähän ne pompsahtaa... Huonoja ominaisuuksia voi karsia, mutta kaikkia ei voi ennalta arvata eikä tietää.

Samoilla linjoilla olen oikeastaan koirienkin suhteen. Vaikka uroksen omistajana ei kamalan paljon kasvatustyötä pysty tekemäänkään, en voi tyrkyttää (tai en halua!) koiraani joillekkin nartuille ihan vain sen takia että minusta urokseni sopisi niille, voin vain ottaa vastaaan tiedusteluja, kysellä ja tutkia nartun taustat ja tehdä päätöksen antaa tai ei. Mielestäni vastuu rodun kehittämisestä on molemmilla, nartun omistajalla sekä uroksen omistajalla. Nartun omistajalla siksi että hänen pitää tiedostaa narttunsa hyvät puolet, huonot puolet puutteet jne. Uroksen omistajalla siinä suhteessa, että hänen täytyy kertoa puolueettomasti ja rehdisti uroksensa ominaisuuksista, edellisistä jälkeläisistä (en muuten minäkään ole kaikkien Wallun jälkeläisten omistajien ystävä, eli kun osa kasvattajista ei halua tiedottaa asioista, niin aika avuton olen kun en tietoa saa mistään) mitä on saanut tietoonsa ja ainakin minä haluan nähdä nartun ja omistajankin ennenkuin mitään sovitaan...

Tämä on varmaan sellainen ikuisuuskysymys, on puolesta ja on vastaan.. Mutta jokainen seisokoon päätöksensä takana... Näin minä teen..

Käväisin tuossa taas semmarin kanssa navetalla... jo kolmas päivä peräkkäin kun päivät on kiinni näissä kasvatuksellisissa ajatuksissa... Täytynee lähteä tästä vähän päätä tuulettamaan tuonne synkkään mutta onneksi sateettomaan marraskuiseen hämäryyteen!

Se on Moro!

-Pirjo-

Nyt olen otettu!!

Mie oon aina ajatellu, et Kallesta ei jalostuskoiraa tule... Ei vaikka onkin priimaa kaikki nivelet ja vaikka vauhtia on kuin pienellä suihkarilla.... Ei sen takia etteikö se olisi ihana koira, vaan siksi, että sillä on kuitenkin vähän kieroutunut luonne, on oikea p***sipää toisinaan...

Mutta taitaa siitä tullakkin!! Nyt on vähälle aikaa tullut kaksikin kyselyä nartunomistajilta, koskien, yllätys yllätys, Kallea eikä suinkaan Wallua!! Jihaa!! Ja kuitenkin on ihan kasvattaja kasvattaja ihmisiä, kennelnimen omaavia kasvattajia kyseessä eli ei ihan ketä vain.... Huikeeta! Kyllähän minä kerroin kaikki "viat", niinkuin olen kertonut Wallunkin tapauksessa, mutta kun nartun omistaja on täysin vakuuttunut valinnastaan ja nähnytkin Kallen jo useampaan otteeseen "livenä" ni mitäpä minä olen vastaan inttämään.... :D

Eli elämme jännittäviä aikoja ... onko Kallesta hoitelemaan hommelit ja tuleeko jälkikasvua.... eli mielenkiintoinen vuoden vaihde on tulossa!!

Tämä oli taas tällainen tosi pikainen ja nopsa päivitys.... nyt lähdetään lenkille!! Ja aurinkokin pikkaisen paistaa!!

-Pirjo-

Lieksa-Kouvola-Lieksa pikataival

Rankkaa toi reissuuminen. Varmaan on omalla tavallaan tottumiskysymyskin, mutta mulle on se rankkaa. Arki jatkuu kuitenkin reissun jälkeen aina ihan normina, tyyliin 24/7 ni jos reissu ollu rankka, niin sen "jäljet" tuntuu vielä pitkään jäsenissä. Niin nytkin.

Mutta Kouvolan keikka heitettiin Kallen kanssa, aamulla lähdettiin pikkasen auki 7 reissuun, lekurilla oltiin heti puol 1 jälkeen ja sit kotona jälleen pikkasen yli ilta 7... matkaa kerty sellaset 900km ja perse on puuduksissa vieläki....

Toisaalta oli hyvä et tuli lähdettyä kontrollikeikalle. Sai varmuuden siitä, että Kallen kinttu on hyvässä kunnossa. Toipuminen on edistynyt hyvin ja paluu normi elämään on edessä. Eli nyt on lupa jo käydä Kallen kanssa kunnon lenkeillä (pääosin hihna lenkeillä mutta joulukuun alusta olisi lupa jo ihan vapaanakin kirmailla, siis koko lenkin ajan...) kivun salliessa. Eli kipulääkettä annetaan jos menee kipeäksi, ja menee, tuolla vauhdilla! Uskoisin että kukaan ei oikein tiedä mitä vauhtia noi elukat liikkuu, ellei ole nähnyt... Eilen laskin Kallen ekaa kertaa pitkästä aikaa vapaaksi lenkillä, pellolla. Voi elämä kun pieni ( :D ) mies nautti! Häntä suorana ja korvat pystyssä painatteli pitkin poikin peltoa, ihan vain juoksemisen ilosta!! Ihan rupesi naurattamaan kun sitä menoa katseli! Kyllähän jalka meni vähän kipeäksi, mut tänä aamuna ei enää huomannu mitään.. Eli vähitellen tauotellen jatketaan liikunnan lisäämistä. Siitä se lihaskunto vähitellen palautuu ja voi vähän rueta, varovaisesti tosin, suunnittelemaan tulevaisuuttakin! Siitä se lähtee :D!

Muuten on marraskuinen elämä suhteellisen pimeää ja märkää... ja liukastakin, vielä vähän... Talvi odotuttaa itseään, aurinkoakaan kun ei näy niin päivät menee suht pimeissä tunnelmissa aamusta iltaan.. Joulukuun alkuun suunnittelin Wallun kans viel parit aksakisat ja treenit, sit saa talvitauko kisoista alkaa ( just kun päästään vauhtiin :D ) jos sitä yrittäisi treenailla juttuja sujuviksi ja pistäs niinkin huikean tavoitteen et pääsisisi SM-kisoihin ja MM-karsintoihin kirmailemaan...

Palataan taas... tää oli tällainen pikainen jälleen..

-Pirjo-

Kaksin kerroin valiona, on hyvä olla :D

Se olis niinku ekaa kertaa minun oma koira "kaksois" valio! Aika huikeeta! Huikeeta ihan siksi kun ei olla treenattu eikä kisattu kauheen (siis lainkaan) aktiivisesti viimeisen vuoden aikana, laiska minä, hyi minnuu!

Elippä eilen käytiin isäinpäivän kunniaksi Wallun kans HuPun kisoissa. Saatiin jopa kaksi nollarataa!! Eka oli kyl semmonen varmistelun ylihuipentuma ja suoritus aika sitä mukaa... No onneks ne ei tyylipisteitä jaa tässä lajissa!
Toinen aksarata kaatu alkuunsa kun yks rima lensi.. Loppu vedettiin sit lapa vinossa tuloksena kymppi, kun riman seuraksi tuli sit A:n alastulovirhe, niitä meidän bravuuri virheitä, mitkä voisi välttää ihan vain näyttämällä alas asti ja vähän rytmittämällä... Hyi minnuu toisen kerran :D Tältä radalta löytyy ihan tällainen video todistusaineisto... :D http://www.youtube.com/watch?v=8ep4gPLftNU (latas sitä linkkiä niin pitkään, etten jaksa odottaa, hyi minnuu :D Eli käykää itte tuolt kurkkimas )

Kolmannelta hyppäriltä tuli sit nolla parilla kaarroksella.. Ajat... noo... voishan ne olla vähän kovempia... mut aika hyvin me vedettiin, kun ei olla treenitty! Jospa täs talven mittaan sais vaikka sen puuttuvan SM-kisanollan ja sit keräilis niit MM-karsinta tuloksia siin sivus.... Paineita onneks ei oo, siis sm- kisojen suhteen kun tuplat on jo (ne vain ei käy karsinta tuloksiin) saatu ja voidaan nauttia vain yhdessä tekemisestä! Sanoin vielä yhdelle ihmiselle, kun tultiin maaliin et ei me mitä sertiä tulla saamaan, et oli sen verta helppo rata et nollia varmaan tulee... Mut saatinpa sittenkin serti, ja nyt sit Wallua voidaan tituleerata agi ja hyppyvalioksi :D

Niin ja on se oikeesti "työ orientoitunut" toi koiruus... Wallulla kävi morsian sunnuntai aamuna. Siis ennen lähtöä kisoihin.. Hyvin harjoittelivat kröhöm ... asioita, vaikkei nyt ihan nappiin viel kaikki mennytkään... mutta eipä vaikuttanut menemisen laatuun muutamaa tuntia myöhemmin kun kisoissa oltiin...

Kotimatka Kuopiosta kesti ajan ja ikuisuuden kun taivaan täydeltä satoi jalkarättejä ja liikenne takkusi... Meinas usko loppua kotiinpääsyn suhteen kun sade eikun tiheni ja tuntui että silmissä vilistää ihan oikeasti... mut pääsinpäs kuitenkin! Ja onneksi olin reissussa volvolla enkä hilasella! Hilase olikin jo kolmantena vuotena peräkkäin "ajokiellossa" ja ajossa siitä nähden... eli unohdin kattoa katsastus ajan ja se oli menny umpeen aikaa sitten... heh, no onneks ei sattunut Kajaanin treenireissulla poliisia reissunpäällä tulemaan vastaan, ois voinu olla et selittelyt ei olisi kamalasti auttaneet...

Muksu on sairastanut nyt lauantaista lähtien... eilen oli kuumettakin melkein 38 astetta.. tämä päivä ollu jo paljon parempi ja nyt alkaa tuntumaan et olikin virhetikki ilmoittaa et Marjo on vielä huomisen kotona....

Joo, nyt pojat iltapissille ja minä nukkumaan... Öitä taas!

-Pirjo-

Treenirata ollos hyvä :D

Tässäpä olis sit se Kajaanin treenirata... ei näytä pahalta näin paperilla, eikä tutustuessakaan tuntunut niin pahalta... mut jos rytmi tökkäs, ni homma ei sujunut... ei ainakaan sellaisella eteenpäin menevällä koiralla :)

Alun 4.-6. esteille sai testata useampaakin vaihtoehtoa ja sit loppupelissä se itselle tutuin oli paras :D tai sit siihen mennessä ite ja koira "hiipui" niin paljo et homma rullas paremmin :)...  Yleensäkkin toi slalom ja välistäveto kohat ja niiden "jatkot" ainakin loppupäässä rataa oli ne vaikeimmat toteuttaa silleen "kauniisti"... junttipaakulla vääntäen ne onnistu suurin piirtein ekalla yrittämällä, mut kun ruettiin "hiomaan" ni ei meinannu onnata sit millään...

Käykääs testaamassa :D

-Pirjo-

Rytmit sekaisin..

Mulla oli pitkästä aikaa "lomaa".. ihan kokonaiset kolme päivää! Oli kyl mukava. :D Ja tarpeeseenkin tuli...

Perjantaina  käytiin muksun kans ratsastustunnilla. Toisaalta oli onni, et keli oli niin kova, ettei pystynyt kentällä menemään käyntiä kovempaa,  ni ei lihakset kipeytyneet tän enempää... Toisaalta ainahan se olis kiva kokeilla taas taitojaan eri hevosella harjoitusravit yms. kuviot... Seuraavalla kerrallla sitten... Yllättävän vaikea kaivaa sieltä muistin syöveristä niitä taivutus ja kokoamis oppeja... kun ne alunperinkin on silleen "itseoppinut ja opettanut" meidän ponille ... vuonna kuokka ja kirves.. :D

Lauantaina oli sit aamupäivällä lähtö kohti Kajaania RumaRakin järjestämälle Janne Toivolan aksa koulutukseen ja liikkuvuustreeneihin..

Ekaks päästiin katsomaan rataa omalla ajalla Jannen pitäessä ruoka taukoa. Rata ei tuntunut (heh ) pahalta, tiesin että kyllä me homma hoidettas Wallun kans, jos vain rytmi löytyisi... Sit taidettiin istahtaa kuuntelemaan Jannen asiaa... juttua siitä millaisena ja mitä agility Jannen mielestä sisältää... Tuttua asiaa ihan fiksulla tavalla ulosannettuna.. Siinä suhteessa oli "minun turvan myöteistä" et ohjaa ja tekee aksaa (Janne siis ) silleen simppelisti ilman ylenmääräisiä krumeluureja ja ohjauskuvioita, yhdessä nauttien koiran kanssa.... Me like! Ja on muuten päässy sillä tyylillä aikas pitkällekkin...

Sit katsottiin rataa porukassa... käytiin vaihtoehtoja läpi, mikä fiksua mikä ei ja vähän jokaiselle taisi löytyä "se oma tapa" (tästäkin tykkäsin, ei ollu pakko vetää saman kaavan mukaan, vaan tehtiin asiat niin kuin kyseiselle koirakolle oli "luontevin") ja jos oli "kahden kauppa" niin kellotettiin ja vahvistettiin sitä nopeinta..

Käytiin porukalla läpi ohjaajan lämmittely ohjelma, jonka Janne vetää kavereidensa kanssa aina läpi ennen starttia... Kummasti syke nousi ja lämmin tuli sitä tehdessä, noh tietty niinhän se oli tarkoituskin... aika kokonaisvaltainen ohjelma saatiin itsellekkin käytettäväksi, siinähän se kunto kohoisi kun tekisi edes sen aina ennen ekaa starttia... :D

Tässä välissä treenasi sit toinen porukka, mie kävin väliajalla kattomas yhtä Wallun kakaraa, Ässää ja talouden pikkupenneleitä :D Ässä onkin salskea nuorimies varustettuna ihanan sopivan lyhkäisellä karvalla... Sama pää ja ilme kuin Wallullakin ja kuulemma sama tuijotus asentokin :)  Ja hirmuisen kova juoksemaan (päihittää talouden aikuisen uroksen Udon mennen tullen ja ikää vasta reilu 7kk :D)
Ja ne pikkukakarat <3 Suloisia karvaisia ihania pennunhajuisia pulleroita varustettuna saakutin terävillä hampailla!! Onneks ei nyt ole tilaa uudelle pennulle, vois muuten kuume iskeä kun yhdellä jos toisella on pieni kasvamassa, tai pentuja lauma...

Sit päästiin treenimään...
Mut wau! Walluhan tykitti ihan hienosti!! Ja hiveli itsetuntoa kovasti kun Janne kehui Wallua ja sen etenemää ja taitoa hypätä ja koota itsensä <3 Kuulemma ihan suomen kärkivauhteja menee, kun vain tietää minne mennä :D Siinäpä se tiivistetysti..! Sepä se... Kun rytmi katoaa niin homma leviää.. Eli ei mitään uutta itä rintamalla ... kyllä se pikkaisen pilkahteli se rytmikin sieltä jostain kaukaa... eli löytyisi se kun vähän treenisi... Perusjutut kuitenkin ihan hyvällä tolalla... kun vain ohjaajan pää nupin sais "kaakkoon tai kuntoon" ni rupeais sit tulostakin tulemaan... Pikkaisen kutkuttaisi yrittää viel tän kerran, kokeilla minne rahkeet riittää näin kaukana kaikesta asuvalla mualaisella... Noh, pitänee miettiä...

Treenien päätteeksi vetästiin sitten liikkuvuustreenit :D Huh heijaa! Rata sisälsi pätkiä eteenpäin juoksua, takaperin juoksua, sivuliikettä maahanmenon pujottelua ja loppusuoran (heh n. 5m!) Ja kylläpä tämän akan kintut hapotti! Hapotti ekan kiekan jälkeen, mut kun toinen kiekka vedettiin ni hapotti vielä enemmän!! Mut mie tein sen! Paransin vielä roimasti aikaa toisella kierroksella, eli ei ihan niin rapa kunto kuitenkaan!!

Ja yöksi kotiin... koirille eväät, saunaan ja nukkumaan. Onneks sunnuntaina oli kellojen siirto talvi aikaan, eli tuli kuitenkin nukuttua ihan täydet unet, vaikka kello pirahtikin 5 aikaan soimaan... Pientä aamupalaa koirien pissitys ja matkaan.. Siis kohti Kajaania. Perillä olin sen verran ajoissa et kävin kunnon lenkillä (Kalle oli Wallun kaverina mukana). Tekaisin Kallen kans parit putket ja kepit ja voi voi... kyl on harmi jos ei kinttu kestä... toivomme siis!
Sit katsottiin taas rataa... Minun aivot oli jääneet ilmeisesti ihan kesä aikaan, ja en saanut jalkoja liikenteeseen...Ekalla kiekalla tuli pari kämmiä, ne selvitettyäni sain jollain tavalla loppuradan väännettyä... No sit ruettiin viilaamaan lopun kuvioita vähän nätimmiksi eikä meinannu onnistua, ei millään! Aina myöhässä, aina väärä käsi huitasi ja aina vaikka mitä. Pöh. Kumma se rytmi kun ei meinaa löytyä! Rata oli kiva, haasteellinen niille joiden koirat eteni ja loikkasi pitkälle ( eli noh, minulle ja Wallulle ja sit Wallun yhdelle "kakrulle" omistajineen) jos ei opastusta tullut tarpeeksi ajoissa... Aikani väännettyäni sanoin Jannelle, et tässä lelu, tuossa koira. NÄYTÄ! Ja otti kuin ottikin Janne haasteen vastaan... Kaksi kertaa kasahti samaan kohtaan kuin minullakin... kolmannella kerralla meni ... noh, mitäpä sitä vähättelemään :D aika hienosti!! Ja olipa kiva kattoa miten oma koira pelaa ihan täysiään vaikka itse olin just ollut puikoissa ja seisoin vieressä katsomassa! Pikkasen se Wallulle ominainen vieraskoreus näkyi että katsoi vähän tarkemmin ehken Jannen ohjausta, mitä minun , mutta niinhän se pitää mennäkkin!

Nyt sit oon muuten kattonut jo kisakalenteriakin, pitkästä aikaa! Ja jospa se tästä tämä talvi harrastus taas pääsisi alkuun :D Siitähän sen näkee sit miten pitkälle sitä pääsee vai pääseekö minnekkään.... :D Onhan niitä aika monta juttua, mitä pitäs treenata sujuvammiksi, mieli saada tuloksia aikaiseksi... Mietityttää... joo-o...

Nyt täytyy taas lähteä... Se meitin halvautunut lehmä on yhä pitkällään.. Ei nouse Wallunkaan avulla... käännettiin Matin kans lehmä aamulla ja päivän aikaan oli kääntynyt kuitenkin takaisin aamulliselle kyljelleen... Pari päivää sitä pyöritetään enää ja sit jos ei nouse niin kyyti on kylmää... Kaikkia ei voi pelastaa vaikka haluaisikin, ja jos ei halua nousta niin ei... Jos positiivista tästä etsii, niin teki sentäs lehmä vasikan ja ois sit ainakin koirille ruokaa aika pitkäksi aikaa!

Sellasta tämä maalaiselo... Välillä vähän rankkaa..

Palaamme..
-pirjo-

Pikainen...

Sain eilen kuulla pitkästä aikaa tosi hyviä uutisia :D

Wallun yksi kakaroista, jolla oli  lievää ontumista toisessa etujalassa, ja joka tutkittiin OCD:n takia on terve koiruus!! Kuukauden rajoitettu liikunta auttoi ja oireet ovat hävinneet. Alkuperäisissä kuvissa oli näkynyt "sameaa massaa" ei irtopaloja siis ollenkaan... Nyt samentumat ovat pienentyneet huomattavasti/ hävinneet ja oireet samoin.. Eli voimme huokaista tämän asian tiimoilta nyt vähän syvemmän huokauksen... Vielähän riskiaikaa on, eli toivotaan et loppuaika menee supsikkaasti ja tätä vaivaa ei tarvitsisi lisätä Wallun "ansiolistaan"  :D

Uuni lämpiää ja leipätaikina on alustettu... Taidan tehdä siirtymän rakentamaan puumajaa Marjolle :D Siitä tuleekin ihan naisenergialla rakennettu... Mitäpä minä ja Marjo ei saatais aikaan!!

Palataan!

-Pirjo-

Hupsis... talvea taitaa tehdä!

Onpas mennyt sujuvasti ja nopsasti tämä lokakuu... ainakin tähän asti. Nyt on jo parina yönä ollut ihan kipakkakin pakkanen... Miten ihanaa vaihtelua jatkuvaan vesisateeseen! Kun kerran nyt talvi alkaa kolkutella nurkissa, niin tulisi kerralla kunnon talvi ja lunta, eikä jahkais loskan ja pimeän jaksoa.. Taitaa olla toiveajattelua!

Kallen kanssa käytiin Kouvolassa kontrollikäynnillä. Hyvältä näyttää kintun suhteen. Liikuntaa saatiin lupa lisätä, kipulääkettä tarpeen mukaan.. Pakettiakaan ei tarvitse enää punoa jalkaan, kun vain ei toipilas pääse nuolemaan kinnertä ja rikkomaan ihoa.. Eli pönttökausi jatkuu... ja häkkilepokin.. Oon yrittänyt (huom, paino sanalla yrittänyt) opettaa Kallelle toipumisaikana perusasentoa, seuraamista, istu, maahan ja seiso vaihtoja, jälkeä ja esineruutua... vaihtelevalla menestyksellä... Ja loppudilemma on, et toivon, toivon tosi kovasti, että Kallen jalka tulisi kestämään aksaa jossain muodossa tai ainakin paimennusta!! En osaa tota tottis asiaa... en yhtään. Tuleehan Kalle perusasentoon... niin että jysähtää reittä vasten.. mut tulee sit toisinaan niin että istuu sivuttain minun edessä... tai takana ;D Vitsikäs kaveri! Seuraamista ollaan tehty namin kans n. viisi askelta... keulii... ilman namia menee pikkasen paremmin, mut en osaa jättää käsiapua pois... Hirveetä! Ihan oon onneton täs asiassa!! Kysykää mitä vain aksasta, kyl osaan jonkin kikka kolmosen neuvoa, mut tottis... Argh! Ei ole mielikuvitusta että osaisin tehdä jutuista kiinnostavia tai että osaisin opettaa niitä laisinkaan... Eli pikkasen toivottamalta tuntuu...


Tässä toipilas itse... puristelee niin mahdottomasti :D

Wallun kanssa otettiin Kouvolan reissu viikolla sit viimeiset viisi hiehoa sisälle. Olipas näppärää :D Vaikka ite sanoinkin. Toki sisällehhän hiehot oli tulosillaan olleet jo pitemmän aikaa, kun joka paikka lainehtii vettä ja on kurjaa, mut eipä tarvinnut huudellakkaan hiehoille, avasin vain oven ja portin, lähetin Wallun hakemaan ja otin sisälle.. Onni on omistaa toimiva koira! Matin apua en edes kaivannut, ja Matin tuntien oli varmaan helpompikin ottaa elukat sisälle vain Wallu apuna.... Nyt ollaan sit palauduttu sisäruokintakaudelle ihan täysiään... työt on koirilla aika vähissä, Lennun kantti ei kestä olla mukana edes pikkuvasikka (tai noiden alle 6kk ikäisten vasikoiden ) hommissa, Wallu taas hoitaa nekin hommat tosi nätisti... Mitä nyt joskus tuntuu intoa olevan vähän liikaa... eli meinaa painaa vasikoita karsinan päästä päähän "omaan sottaan" ja pitää komentaa olemaan paikallaan...

Lennu mennä viipottaa entiseen tyyliin. Kävin tässä "poikien" kanssa aksakentälläkin (!! Siis minä!! En oo koko kesänä treenannu, mikälie päähänpisto tullu kun piti lähtee kentälle!!) treenimässä vähän... Kyllähän pojat kulkisi. Lennu kulkisikin tosi hyvin.. Wallusta taas näkee, et ollaan tehty muita juttuja koko kesä (tai viime vuosikin..) mut kulkeehan sekin. Kovempaa toki varmaan menisi, jos olis aikanaan treenattu enemmän.. Mutku mie oon niin laiska :) On se jännä miten sitä sillo kun sai ton muksun (Marjon siis) vannotti ja vakuutti, et harrastan ihan samalla tavalla kuin ennenkin.. No aika pitkäänhän sitä harrastikin. Kävin molempien poikien kans kuitenkin agi SM:t ja Lennun kans karsinnoissakin... Mut nyt, en tiiä oonko tullu ihan oikeasti "vanhaksi" (sanokaa vaan , et oon :D älä selitä :)) ) kun tuntuu et aika luiskahtaa, ei ehdi eikä meinaa jaksaakkaan.... tai no on varmaan elämän arvot vähän vaihtuneet... On toki ihana edelleen harrastaa, tuntuu vain että harrastamisen luonne on muuttunut, pipo ei ehkä kiristä enää samalla tavalla, tai maailma ei kaadu vaikkei tulekkaan tulosta... Nauttii vain yhdessä tekemisestä ja irtiotoista arjesta... Univetiltä sain Kallelle sillon lääkkeitä kun käytiin leikkuulla, muovipussissa jossa luki : "Lemmikit eivät ole koko elämämme, mutta ne tekevät elämästämme kokonaisen"  Juuri näin!!

Kamera on vaipunut jonkinsortin syys horrokseen, kun päivät on olleet niin hämäriä ja sateisia, ettei ole tullut kuvia otettua... Kunnes sitten eilen aurinko paistoi kirkkaasti ja päätettiin Marjon kans ottaa kamerat ja lähteä kuvaamaan vielä viimeisiä muuttomatkalla olevia joutsenia.. Joutsenet oli kerenneet lähteä jo pellolta joelle, ja sen verran kauas että ei niistä kuvista kovin kummoisia tullut... Jokusen kuvan nappailin sit Viensuun sillalta, toinen Petäjäjärven suuntaan , toinen on sit Kuusenjuurta ja Pielisen suuntaa... Kauniita maisemia meilläpäin!

Osa joutsenista joella..





Viensuun sillalta Petäjäjärven suuntaan..
 

Viensuun sillalta Kuusenjuurta ja Pieliselle päin...

Tulipas jätti isona toi viimeinen kuva :D Noh, ei kai se haittaa!

Ensi kesästä uskoisin että tulee erilainen pitkästä aikaa... meininkinä ottaa pari kesäpossua (auttaakohan Wallu niidenkin hoidossa :D ) ja tattadaa! Lampaitakin olen suunnitellut ottavani... tyyliin kesä juoksutetaan ja syksyllä koirien pakastimeen... Katsotaan nyt miten suunnitelmat etenevät, saanko järjestettyä laidunta ja silleen, mut kovasti paljon jo odotan, jos vain kaikki onnistuisi! 

Mutta joo... sellaisia juttuja meillepäin... Eilen muuten ajelin maitokärrillä muutaman (pienen) kuorman koivuhalkoja tuolta puolen kilometrin päästä tähän piha liiteriin (sitä hyötyliikuntaa nimen varsinaisessa merkityksessä, eikö? ;D ) ja nyt alkaa mökki lämpiämään mukavasti! Ja kaivelinpa leipätaikina pytyn esille "kesävarastosta"... Syksy, hämärä ja kylmenevä ilma saa aikaan ihmeellisen mieliteon päästä tekemään ihan itte ruisleipää... vaikkei se aina onnistukkaan, mut onneksi meillä on Mikko-hevonen, joka mutustelee kaikki "ylijäämäleivät" enemmän kuin mielellään!!

Lähdenkin tästä hämment'ämään uunia ja laittamaan pyttyä (taikina sellaista) likoamaan...

Se on moro!

-Pirjo-

On se niin hienoo :D

Marjon koululla järjestettiin eläintenpäivän kunniaksi mahdollisuus viedä "oma" lemmikki paikalle... Marjo halusi tietenkin viedä Lennun paikalle... minä sit kysäisin voisko sinne viedä pari aksaestettä et Marjo vetää näytöksen .. ja niin tehtiin.. eihän sitä hilasen takana montaa hyppyä saanu roudattua, mut jokunen ja lisäksi kepit ja minun rähjä putki...

Marjo jännittikin sitten loppupelissä aika hurjasti, ei meinannu saada sanaa suustaan ja meinasi unohtaa Lennunkin siinä hötäkässä :D Mut onneks Lennu on niin kiltti, ettei se minnekkään kaikkoa paikalta, eikä mene pusuttelemaan ketään (sen Wallu ois varmaan tehny, heti kun Marjolla olis herpautunut tarkkaavaisuus...) Yks pikkutyttö kysyi silmät pyöreinä, Marjon tehdessä lämppäkierrosta Lennun kans, et minne sillä on oikeen noin kova kiire :) ja varsinainen näytöskin jouduttiin vetämään kahteen kertaan, kun ei yleisö kerennyt reagoida ekaan kierrokseen :D Sen verran vauhdikasta menoa oli!

Wallukin oli mukana, ja mie vedin sen kans pari kiekkoa, ihan nähdäkseni kuinka se hyppää. (viimevkl oli seuran möllit, siellä hyppäs huonosti... ) kotihiplauksen ja bäkkärikuurin jälkeen...Ei oikein hyvin vieläkään... Jospas tässä saisin hierojan kutsuttua koiria hiplaamaan, vois olla ihan oikeasti tarvetta... Wallu koko kesän paimentanu yhä enemmän ja enemmän upottavalla ja liejuisella pellolla (suorittanut ainakin kerran juostessaan koko vartalo kerien voltin rätkähtäen selälleen tantereeseen) niin voi olla "pikkasen " jumissa...

Kallen kans kontrollikäynti Kouvolaan lähestyy... Nyt tiistaina tuli neljä viikkoa täyteen paketoi ja pura systeemillä ... rutiinia alkaa olla sekin homma! Pari päivää on ollu varpakset näkyvillä et pelkkä kinnerside, mut herkästi rupeaa turvottamaan varpaita, kun side valuu vähän... Eli ens maanantaina 8.10 kurvaillaan taas kohti kouvolaa...

Mikko-hevosen leikkauksestakin on mennyt jo viikko... tallikuuri jatkuu viel ainakin ensiviikolle. Ulkoilu (lyhyt) tapahtuu kahtapuolta taluttaen suht rauhallisesti... Ja ollaan päästy jo paketin kerimiskäärimisrutiinia toteuttamaan Mikonkin kanssa.. Voisinkohan iskeä rahoiksi tuolla taidolla?? :D

Nyt on jo lokakuu... syksy hommia en oo tehny mitään (siis pihamaan yms osalta) ja hiehotkin on viel ulkona.. noh, ei ne sisälle sovikkaan, ainakaan ennenkuin tekee "uuudelleenjärjestelyjä"... mut se tietää sit et pikku vasikoiden taaviryhmiksessä on kolme yli isoa vasikkaa... ja saa puhdistaa sitä urakalla... No on ainakin Wallulle vasikka hommia tiedossa, kun joutuu pitämään niit pikkukarsinan toisessa päässä, kun mie putsaan toista päätä.. Tätähän tämä on... viimevuonna kuoli /jouduttiin hävittämään muutama elukka ja oli elukoista pula, nyt tuntuu et ei sovita sisään... Mut laajenneta ei! Vaikka ehkä kaksi kertaa tämä määrä elukoita, mitä meillä on, vois mennä suht samaan työ-aikaan, ei minua ainakaan kiinnosta raataa itseään rikki ja toisaalta jos ei jaksa kytätä lehmien kiimoja yms niin ei ne isotkaan karjat tuota... Luontaisetuna tässä hommassa ja tällä karjakoolla saa suht joustavan työajan (maksmi 6h päivä, mikä tulee tosi harvoin :D ) ihanaa ternimaitopannaria , koirille rodunomaista työtä ja niinkuin eilisestä asti... paskan hajua :) Heh... lietteenajo on siis alkanu!

No joo.. menen vääntämään työmiehille sapuskan loppuun... sit ehtis vaikka (sateiselle) lenkille (ei paljo muunlaisia ole viimeaikoina ollu... ) ja sit työntouhuun taas...

See you leitor allikeitor....

-Pirjo-

Väliaikatiedotus tietoa kaipaaville...

Tätä nyt kirjoittamaani tietoa jouduin minäkin kotvan odottelemaan. Eli anteeksi kun saatte te, jotka ootte asiasta kiinnostuneet, odottaa oikeastaan kohtuuttoman kauan tietoa tuon edellisen postauksen jatkosta.

Sain kuulla että pennun, jolla oli "kohtaus" omistaja aikoikin käyttää koiraa lääkärissä. Pyysin ilmoittamaan heti, kun oli käynyt siellä, että tietäisin "missä mennään". Tietoa en saanut, enkä vastausta viestiinikään tullut, mistään suunnalta... Viisi pitkää päivää huokailin tilannetta ja "maalasin piruja seinälle"... Ja laitoin uuden viestin koiran omistajalle. Nyt sit sain jonkunsortin vastakaikuakin....

Omistaja kertoi käyneensä koiran kanssa lääkärissä. Verikokeet oli otettu (arvot normaalit, eli ei voi laskea oikeastaan paljoa myrkytyksen piikkiin, näin oletan) ja lääkärin kanssa asiaa pohdittu...

Tiedossahan on että tämän yhdistelmän pennut ovat herkkiä. Herkkiä rauhoitusaineille ja muutenkin. Luulisinpa että se tulee Wallu puolelta, koska Wallu on esimerkiksi ollut suurinpiirtein tillin tallin sellaisesta yrttipunkkipannastakin pari päivää...

Eli loppupäätelmä oli että koiran omistaja ei ollutkaan niin varma kohtauksen olevan epilepsiaa... ilmeisesti lääkärin kyselemät ja selittämät asiat eivät olleetkaan just niinkun koiran vajaan minuutin kestänyt kouristelu... Kohtaus voi olla hyvinkin yhteensattumien summa: vasta suoritettu piilokiveksen poisto, törmäys lenkillä omistajan jalkoihin ja niiden sipuleiden syöminen/pureskeleminen... Jokatapauksessa luulisinpa että voisimme "huokaista" ainakin vähän helpotuksesta. Olen saanut sen käsityksen, että kun nuorella koiralla tule epilepsia, on ensimmäinenkin kohtaus tosi rankka ja uusia kohtauksia tulee aika nopeasti... Eli kuulollahan tässä täytyy jokatapauksessa olla, kun ei tuon tarkempaa ole tiedossa... Toivon vain että saan sitten kuulla taas asiasta jos jotain tulee.... Ettei oleteta tiedon kulkevan, kun se ei välttämättä kulje.

Sen verran Wallun taustoja nyt sitten tämän tiimoilta tutkailin, lisää siis... Yksi epilepsia jälkeläinen löytyi, Wallun isoisältä. Tällä kyseisellä koiralla jällkeläisiä taitaa olla noin 100, eli toi yksi on kyllä oikeasti aika vähän.... Muita en löytänyt, siis kirjattuja epilepsioita... Huhuja nartun puolelta kuuluu ja supistaan, mutta varmaa tietoa ei ole, niin annan niiden olla.... (tännekkin sama muokkaus: eli tarkoitan nyt tuon kohtauksen saaneen pennun emää, en Wallun emää..)

Eli vielä pidän tämän vanhankin blogin "hengissä"... tiedotus kanavana asiasta kiinnostuneille.

Ja jos tulee jotain kysyttävää niin laittakaa ihmeessä s.postia pirjo.pheikura@gmail.com tai tietty kommentoidakkin voi :D

-Pirjo-

Marjon huoneprojektin tulokset :D

Siitä se ajatus sit lähti....ja tällainen siitä tuli...

Ei ollenkaan paskempi tulos niinku äiti-tytär yhteistyöllä ja tosi pikaisella toteutuksella :D

Ankea sadepäivä ... maanantaifiiliksiä..

Syksy alkaa vähitellen näyttämään kurjan puolensa. Ollaan tässä kuitenkin jo muutamana päivänä saatu nauttia suht kuivista kirkkaista syyspäivistä joten ilmeisesti pitää pitää asiat "tasapainossa"...

Tämä päivä taitaa mennä minimaalisen liikkumisen piiriin. Kurkku on vähän kipeä ja eilen illalla alkanut navakka tuuli kera vesisateen saa meidän talon jäähtymään... Eli kannoinpas aamunavetan jälkeen kassillisen koivuhalkoja sisään ja virittelin uuniin ja hellaankin tulen, että rupeaa tulemaan lämmin.

Viimeviiikoisesta järkytyksestä ollaan vähitellen, jos ei voi sanoa päästy yli niin ainakin on tieto uponnut tajuntaan.... Hyväksytty jollain keinoin, kun ei keinoja asian muuttamiseksi taida kuitenkaan paljoa olla... Ja elämähän jatkuu. Ja olen ylen onnellinen että kaikki minun koirat on "terveitä"! Ja toivotaan, ettei kukaan muu Wallun jälkeläisistä saa mitään kohtauksia!!

Ja muihin aiheisiin...

Eilen illalla tein Wallun kans vähän hiehopaimennusta. Pitää kirjottaa jutut ylös ni muistaa ehken jossain vaiheessa rueta työstämään näit juttuja :D ...

Kaaret alkaa supistua, kun ollaan tehty poispäinajoa sen verran paljon... kunhan tulis pari kuivempaa päivää niin vois vaikka työstää niitä auki vähän. Tai oikee on vieläkin aika hyvä, ei mene "yli" , mut meidän laitsa kun on sellainen missä vetoja elukoille ni tahtoo mennä sinne vasten vetoa eikä stoppaa kirjaopin mukaan klo 12 (minusta hyvä, en tiiä onko sit loppupelissä "oikein") Eli ongelma tulee enempi vasemmalle esiin. Työstetään sitä siis...

Maahanmeno menee läpi (minusta ) hyvin, ainahan sitä vois viel petrata, mut alkukesään nähden parannusta tullut paljon. Vieläkin tulee minuun vilkuiluja (sitä mitä teki kesän kurssillakin, tyyliin "en haluu, ethän tule lyömään" , tätä saa vain ihmetellä, mistä koira on ton saanut päähänsä!!) jos ollaan tehty hommia pitempään ja sit lopuksi poispäinajoa niin että minä oon lähellä (alle 20m) jos olen kauempana (n. 100m) ni poispäinajo ja suunnat pelaa hienosti! Tästä oon tosi ylpeä!!

Pitää porukan läjässä hyvin. Porukasta yrittää pois aina pari hiehoa (nuorempia) ja eilen sain sit onnistumaan "look backin" :D hehhee, minäkin tein sen!!! ja porukka läjään taas hienosti.

Nyt osasin ennakoidan ne Wallun näykkäsypaikat hyvin, ja tehtiinkin koko treeni niin että elukat pysyi rauhallisina ja eivät tehneet pukkilaukka pököttelyjä suuntaan tai toiseen..

Suunnat pelaa aikas hyvin, vaistonvastaisetkin.. Välillä kyllä menee ihan pyllylleen kaikki, eli ei viel voi sanoo et suunnat olisi missään nimessä "selkäytimessä" mut jospa ne sinne viel ehtis.. Harmi vain kun säät menee tämmöisiksi, ni on pakko ottaa viimeiset elukat sisälle, ni treenitkin loppuu sit siihen... ja pitkä talvi tulossa...

Kallen kans ollaan tehty pihamaa ja kalsaritokoja :D Sivulletuloja (koira kierossa mut niinoon minäkin :) )  parin askelen seuraamista namilla ja maton päällä istu-maahan-seiso vaihtoja niin että minä noin 1m päässä... jos mie osaisin niin oppishan se :) nokkela miäs oikeesti!
 Nyt alkaa olla 3vk leikkauksesta ja soitin tänään Kouvolaan ja kyselin lisäneuvoja ja varasin lokakuun alkuun kontrolliajan...
Hirvittää mitä kontrollissa paljastuu. Miten jänteet on pysyneet paikallaan... Rajoitetulla liikunnallahan Kalle on ollut, ja pääosin se on onnistunut hyvin... Pääosin... On nimittäin oma hommansa, vaikka vedonestovaljaat onkin päällä, estää koiraa hinaamasta ja estää sitä hyppimästä vasten. Sormet ristiin ja ruksi seinään ja toivotaan et jännepatentti on pysynyt kohdillaan!! Seuraava vaihtoehto nimittäin on sit nievelen jäykistäminen.... Tää epätietoisuus on ihan kamalaa! Tässäkin asiassa...

Lennu on taas viettänyt sellaisia aktiivi "eläkeläisen" elämää. Eläkkeellähän Lennu ei varsinaisesti ole, terve koiruus, ainakin nyt. Mikään muu kuin minun "laiskuus" ja rahanpuute estää kisaamasta aksaa Lennun kanssa.... Toisaalta näin vajaan vuoden tauon jälkeen Lennu on paljon rennonpi ja iloisempi. Lihaksistolleen rennonpi että mieleltään. Ollaan pikkuaksatreenejä tehty (meidän Marjo alkaa olla tosi taitava aksaohjaaja, tekee persjätöt ja takaleikkaukset ihan tuosta vain sekä Wallun että Lennun kanssa! ), jälkeä ollaan ajettu ja "apukoiran" tärkeää roolia on Lennu päässyt paimennushommissa suorittamaan.. Eipä näytä koira olevan sen onnettomampi kuin ennenkään, ainakaan minun silmiini.
Kohta alkaa pyörimään treenivuoro joensuun uudessa aksahallissa... Otan tavoitteeksi treenata talven aikana sellaista "hyvänmielenaksaa"... Lennun sekä Wallun kanssa. Kallen asioita katsotaan sit kunhan alkaa olla ajankohtaista, kunhan tietää mitä jalka kestää ja mitä ei... (ajatuksena aika kutkuttava, että tekisinkin Kallesta toko-koiran, kun minä en osaa sitä lajia yhtään, enkä ikinä pääse mihinkään porukkatreeneihin kun työt sotkee juttuja... ) Kaikkeenhan pitää varautua! Kisakalenteria en oo etes muistanu katella, kun noi rahavarannot meinas vähän niinku loppua tossa välillä, niin ei oo ollu mihinkään "ylimääräiseen" laittaa yhtään rahaa... Ja toisaalta kyllä se tätä nykä totta on että et sie kolmosissa pärjää, jos et treenaa yhtään... Ja viimeks oon tehny aksaa "kunnolla" niissä piirinmestaruus kisoissa, jotka oli joskus kuun alussa... Eli ei kyllä voi sanoa, et olisin ollu tolta osin aktiivinen...

Marjolle tehtiin nyt viikonloppuna huoneen seinälle sellanen hieno "tilataideteos".. Pitää käydä näppäilee joku kuva, kunhan ehdin :D Bongattiin sillon Kouvolan leikkausreissulla Sinooperi ja sieltä piti ostaa sapluunoita ja sellasia tarroja.... Tuli aika hieno, vaikka ite sanonkin! Olipa ihan mukava nährätä Marjon kans porukassa teosta, alkaa olla sen verran iso tyttö jo, että malttaa tehdä kunnolla asioita ja mikä parasta kuuntelee ainakin välillä neuvojakin!!

Oi voi... kello on jo 12... siinä se päivä lähti menemään.. On tainnu jo lopettaa vesisateenkin, eli taidan sittenkin vuorautua lämpimillä vaatteilla ja lähteä isojen poikien kans vaikka mettälenkille... Kallen kans pitää kyl kans jotain kehitellä...

Juups joops... eli mennäänpäs sitten.. Se on moro!

-Pirjo-

Tieto lisää tuskaa

Eikö?

Sain tässä yhtenä iltana puhelun. Se tuli eräältäWallun vuoden ikäisen pennun omistajalta. Kertoi pentunsa saaneen epileptisen kohtauksen sinä iltana. Sydän pysähtyi. Putosi polviin.

Epilepsia. Se peikko. Se kirous, jota ei toivo yhdellekkään koiralle. Ihan vain sen peruuttamattomuuden vuoksi.

Nyt sitten odotellaan tuleeko toista kohtausta. Tutkimuksiin pennun omistaja ei halua lähteä. Toivomme (tai pelkäämme) siis seuraava kohtausta. Toivomme että se tulee päiväsaikaan, niin että joku sen huomaa. Ettei se tule työ-aikana, eikä yöllä...

Tieto lisää tuskaa. Kaikki Wallun jälkeläiset ovat olleet ihania. Täydellisiä siinä mitä omistajansa ovat ruenneet niiden kanssa tekemään. Maailman parhaita!

Mikäänhän ei ole varmaa ennenkuin todistetaan/tutkitaan. Niin ei tämäkään tapaus. Koiralla on voinut olla jokin myrkytys (oli syönyt/kaivanut kukkasipuleita päivällä) ollut joku muu häiriö...

Mutta kyllä toi epilepsia on sellainen peikko jota ei haluaisi kuulla....

Nyt voisi tietenkin asennoitua niinkuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Eihän mitään ole todistettavasti tapahtunut. Kun ei ole tutkittu. Mutta onko se itsensä pettämistä? Onko se ihan valhetta, se että kasvatat sairaan koiran jälkeläisiä? Kuinka tähän pitää suhtautua? Kaikki hommat seis, kunnes tiedetään varmaksi onko se ollut epilepsia kohtaus, myrkytys tai jokin muu häiriö? Vai painetaan villaisella ja ollaan hys hys? No, oma kantani tuli varmaankin selväksi jo kun julkaisen tämän kirjoituksen, sekä täällä "vanhalla" blogilla, kuin tuolla uudemman puolella.. Tämä on asia, mikä pitää ottaa vakavasti, ei hyssytellä eikä salailla. Ei asioita niin hoideta. Toisaalta ei pidä lähteä maalaamaan niitä kuuluisia pirujakaan seinälle! Pitää todeta tosiasiat, käyttää maalaisjärkeä ja -harkintaa.

Joo... vois sanoa et en ole ollenkaan laisinkaan iloinen, mutta kerroin kuitenkin... Ylpeä olen siltikin joka ikisestä koirastani, enkä antaisi pois vaikka mikä olisi!

-Pirjo-

Hurjan aktiivista...

Meno on vauhdikasta tätä nykyä :D  Tai no miten sen nyt ottaa... Ei me kauas olla täält kotoa kammettu, tääl on hyvä olla :) Mut touhuttu on!

Kallen pään aktivoimiseksi olen sit aktivoinut vähän itseänikin ja myöskin vanhempia poikia. Eli jälkeä ollaan muutamana päivänä tampattu ahkeraan... Kallelle ahkeraan toisille vähemmän :) Mut joktapaukses nenut toimii hyvin. Onneks ei oo kukaan viisaampi ollu katsomas niit jäljentamppaus talkoita... Oikeesti en oo varmaan kauheen hyvä tossa hommassa, mut alusta loppuun noi pojat seuraa jäljellä, se riittää minulle :D Nyt Kallella alkaa olla aika hirmuinen vauhti jäljen ajossa... ei meinaa näppivoimat riittää kun hinaa menemään :/... jäljellä pysyen vielä!

Lisä aktivointina oon naksutellu Kallelle sivulle tuloja (ei meinaa onnistua ilman keulimista, mikä paha jalan takia...) kahdellakin tavalla, sekä istu/maahan/seiso vauhteja ilman siirtymiä... todettava on et pitänee noi vaihdot opettaa niin et peppu pysyy hollilla ja etupää liikkuu, kun tuntuu olevan helpompaa näin..

Hiehotkin on saaneet liikettä (nuorimmat hiehot ottaa aina pukkilaukka pököttely vaihteen silmään kun koira lähelläkin, vaikka ei hirtä etes kinttuun kiinni...) ja nyt alkaa suunnat vähitellen vahvistua vaikka välimatkaa olisi, ja uskaltaa Wallu-miäs mennä kyl pysäyttämään täydestä vauhdista, ja pysähtyy nimittäin! Eilen illalla tein porukka treenin Lennun ja Wallun kans... Oi se tunne, kun koirat makaa vajaan 100m päässä ja huudat "oikee" kun Wallu ottaa oikeen suunnan!.... ja Lennu hirttää kiinni :/.. No onneks Lennulle ei käyny mitenkään ja onneks se uskoo kun sille sanoo maahan.... Änyväy, pojat pelas sit loppusalla ihan mallikkaasti yhteen, harvoin Lennua etes otankaan näihin karkeloihin kun sillä meinaa hirttää ihan oikeesti kaasun. Yleensä sillä seurauksella et pyörii hiehojen mahan alla väkkäränä kun ei saa kuitenkaan käännettyä elukoita..Mut eile onnistu. Ja olipa hienoo!

Huomenissa olis Kallen tikkien poisto. Siis siinä se kaksi viikkoa on menny! Melkein huomaamatta! Kallesta on tässä ajassa tullu koiran näköinen (lue: on lihonut) on oppinut (vähän pakon edessä) ottamaan rennosti  ja sen kyllä tekee...

 

Lomittajan kans tässä yks päivä siivottiin vähän tota navettaa... Minä sit kiireel menin antamaan yhtä

juttuu lomittajalle, ja kaatua rämähdin pitkin pituuttani niin et naama meinas tirskahtaa ritilälle... Samassa hätäkässä sit peukalon kynsi nousi pystyyn ja hyvä ettei tullut murtumia.... Arvata saattaa kun näinkin monta kiloa elopainoa rätkähtää tantereeseen, et tanner ihan tärisi :D ja kipeetäkin teki! Noh onneksi selvisin ehjin nahoin, siis lukuunottamatta peukalon kokemia vaurioita.... Koska nyt meillä on toipilaana Kalle, ja kohta on sit Mikko hevosen leikkaus (joo-o... vikaa löytyi ja leikata pitää... toipuu kuitenkin, aikanaan, mut toipuu! )eli Mikkokin on kohta toipilas... ja jos minä olisin hajottanu viel itteni niin sit ois varmaan kaikki hommat kaatunu! Mut onneks ei...

 

Ja taas kello rientää! Eli kahville mars, ja navettaan hommiin... Palaamme jälleen astioille..

 

-Pirjo-

 

 

 

Rento meininki :D

Kirjottaa tänne näes ... Kun tietää että tätä blogia ei nyt ihan kaikki hevosukot ja muutkaan "negatiiviset" ihmiset pääse lukemaan :D Mut välttämättä ei tänne sen suurempia salaisuuksia tule kirjoteltuu, eikä sen ihmeempiä asioita vuodatettua....

Noh, jokatapauksessa tänään on tullu vettä kuin esterin perseestä, niinkuin sanonta kuuluu, ja ollu järkyttävä ukkonen! Pikkasen vähiin on Kallenkin ja ainakin muiden koirien ulkoilut jääneet tältä päivältä. No ei sen takia et ois ukkospaniikkia, mut minuu laiskotti lähtee kaatosateeseen lenkkeilemään.... Jospa noi vanhemmat pojatkin pysyis nahkoissaan huomiseen...

Soittelin maanantaina ja tiistaina sit vastasivat soittopyyntööön, siis soitin sinne kouvolaan, univetille... kyselin tarkemmin tosta Kallen jalka-asiasta, paketoinnista, tikeistä ja liikunnasta. No sen seurauksena aloitin uudestaan rimadylin syötön ja pakettia vaihdan tarvittaessa tiheämmin.... ja Kalle ei sit saa sitä vähääkään liikkua, eli liikunta minimiin (max 10min kerralla, hidasta käyntiä :/ ...) . Ei oo muuten helppoo... Noh aivotyöskentelyä olen täs viritellyt Kallelle sit sijaispuuhaksi... mut kun kaikki pitää tehdä sata lasissa loikkien... hui ja huoh... vielä pitää väähän säätää ilmeisesti tätä juttua...

Matti oli eilen, kun oli pouta päivä puimassa iltapäivästä tonne iltaan asti.. Oli kyselly anoppia navetta-avuksi, mut oikeestaan hyvä kun ei tullutkaan, kun hän on ollut niin kipeä (anoppi siis). Hoitelin sit navetta hommat yksin, ei niin "iso homma" mut väsyttää silti... ja tenniskyynärpää ärtyi :/... Tänään ei sit puintihommia sattuneesta syystä ollut niin meni navetta hommat sit ihan sujuvasti, kuin vanhalla avioparilla kuunaan :)

Minun kamera hajos.. tai joka kerta kun salama pompsahtaa niin kuvaa ei saa otettua ja erroria välkyttää.. Tyhmää. Vanhaa malliahan se on ollutkin mut just nyt ei olis vara hankkia uutta, tai ainakaan sellaista millaista vähän haikailen...

Mikko käväisi suorittamassa kiitolaukka lähdön Joensuussa... En tiedä sit loppupelissä (eikä Mattikaan) mitä siin lähdös oikeen tapahtui... Lämpällä ja esittelyssä kaikki ollu ok, mut heti kun pääsivät auton takaa matkaan Mikko otti pahan laukan (en oo ikinä nähny sen menevän tollasta laukkaa, ihan ryösti...) ja siihen meni sit se lähtö... Matti pikkasen arveli, et kuski olis romauttanu piiskalla, ja sitähän ei herkkähipiäinen Mikko ihan kavioittenlomasta katsele suosiolla... Noh, joka tapaukses, seuraavana aamuna Mikko ontui... ei pahasti mut kuitenkin. Ja nyt sit Matti ja Mikko matkaavat Tampereelle perjantaina klinikkareissulle.... Toivotaan et vika löytyy, ja olis korjattavissa!! Mut todennäköistä on et meidän perukoilla on kohta kaksi toipilasta....

Marjo on nukkunu jo yli viikon yksin yläkerrassa. Reipas neiti <3 Ja tekee läksytkin pää-asiallisesti omassa huoneessaan. Suunniteltiin Marjon kans et tehdään sellainen seinä juttu sinne ... kävin jo tarvikkeet ja maalit ostamassa... laitan sit tänne kuvia, kunhan saadaan tehtyä se valmiiksi... siit tulee hiano!

Nyt mie lähen Kallen pissikeikalle... edellinen tehtiinkin kaatosateessa, eli tän illan puhteina on viel uuden paketin (kuivan siis) tekeminen... Ja tämänpäivän paketin kuosina on ollut keltaisella pohjalla vihreitä neliapiloita :D Kalle on too-osi onnekas tänään :)

Mut palaillaan taas...
-Pirjo-

Syke kateissa, eikä ihme :D

Joo.. eilen oli piirinmestikset.. Osallistuin niihin sit Wallun kans, kun tuli ilmottua hurjan aikaseen ja rahaa sain just ja just haalittua ilmomaksuun... Kaks rataa meni ok, ihan hyvällä sykkeellä. Ekalla kolmanneks viimenen este oli keinu ja en ottanu haltuun sen jälkeen ni käväisi tekasemas yhden ylimääräsen hypyn, muuten ok rata, mut tietty hyl.

 Toinen rata oli kans aksarata, eka piirinmestis rata... ja yksi rima :/... rimoja tulee niin harvoin, niinku kaarroksiakin et meinasinpa typertyä sen takia kokonaan, mut sitkeästi pinnistämällä maaliin...

 Nii, sit se viimonen hyppis... jo lähtiessäni tiesin, et olis pitänyt syödä jossain välissä jotain... tai edes juoda.. Se tankkaus se tankkaus... joka kisoissa (paitti Kajaanin ja jonkun muun ...)menee viimenen rata ihan kuutamolla kun ei aivot pelaa ja jalat ei kulje.. Niin nyttenkin. Alkumutkat selvitettiin ihan jees. Sit tuli kaamea kaarros, en kertonu kyl koiralle mitään käännöksestä. Wallu parka. Sit en meinannu osata ohjata putkeen.. Ja iloisesti hirtin koiran keppien ohi hypylle ja hyl (kepeille piti mennä). Noh kahlattiin se loppurata vähän niin sun näin loppuun... Mut ai elämä miten tulee paska fiilis kisoista, vaikka 2/3 radasta on menny ihan mukiin menevästi, kun viimeinen rata ns. kusee...Hoh hoh. Todettava on et treenata pitäs. Tuomarille tuumasin kun menin hakemaan kilpakirjaa (Pajari) et ei ollu sit kiinni siitä et muurissa on aukko :D , se oli se Kajaanin muuri kuulemma Pajarin tekemä.. Joka tapauksessa, ei vielä saatu viimestä hyppis sertiä, eikä näin ollen lopeteta aksaa vielä :D

Matti läks taas raveihin Mikon kans. Peukkuja pystyyn, et juoksu sujuisi, eikä tapaturmia sattuisi! Enää ei montaa starttia ole tarkoitus Mikon juosta ennenku alkaa talvitauko. Tais Matti kertoa, et sit jää tauolle kun alkaa hokkikelit... ja parempi niin, ei tartte huolehtii , kuinka askelet sopii alle hokit kengissä ja muutenki on se niin sairaan kylmää touhua...

Kalle ... voi mulla mennä hermot sen kanssa ihan oikeesti... luulis et olis kipee ja varois, mut paskan marjat... nyt käyttää jo kinttua hitaammassa vauhdissa ihan täysiään ja tarkkana pitää olla et ei pompi ja loiki miten sattuu! Jus äsken loikkelehti tuvan pöydältä varastaa pizzaa... Ja eilen kun Kalle oli viettäny häkissä reiliun 6h sil aikaa kun mie olin kisoissa, ja läksin sit käyttämään ulkona pisu keikalla, pompittiin ja pakitettiin edessä kantaen keppejä ja mitä vain lelun tapaisia mitä löysi yrittäen saada minut tekemään jotain yhdessä.... ja erehdyksessä oikaisin pihan (eli aksaesteiden ohi) poikki ja yksi konkkaloikka könkkää kolmella kintulla puomia pitkin tehden täydellesen 2-2:n päähän... Huoh... Päivä kerrallaan....

Lennu taas ... on ihan oma raivostuttavan rakastettava itsensä.. Tervehhän koiruus olisi, ja olis ollut ihan mahdollista kisata senkin kans PM-kisoissa... mut kun ei ollu rahaa. Vali vali... Kyl se talous tasottuu ajan myötä ja pitää ja haluankin vielä kisata Lennunkin kans.. Lennun ja minun yhteistyö pelaa pirun hyvin sillon kun mulla on kunnon prkl meininki ... muuten kaatuu vähän kaikki...  Kohta alkaa pyörimään treenivuoro jns uudes koirahallissa... jospa sinne mukaan pääsisi joskus etes kampeamaan (kahden koiran paikan oon varannu) ja tulis etes jotain treenattua silleen johdonmukaisesti....

Nyt pitänee lähtee vatkaamaan marjapuuro loppuun ja maidon hakuun, et pääsee herkuttelemaan! Nam!

Palataan taas ystäväiseni :D!

Jaahas, nyt se on sit tehty :D!

Tämä uusi blogi nimittäin. Katsotaan kauanko pinnistelen ja päivittelen... on aika paljon harventuneet nää päivitykset aikojen saatossa... sitä kun tulee vanhaksi :D!

Noh, nyt tää on tääl ja kunhan täs ehditään, niin "paljastan" suunnitelmia isommastikkin.... katsotaan sit ajan kans mitä tulee toteutumaan! Mut suunnitellahhan aina saa! Ja pitää!!

-Pirjo-