Rytmit sekaisin..

Mulla oli pitkästä aikaa "lomaa".. ihan kokonaiset kolme päivää! Oli kyl mukava. :D Ja tarpeeseenkin tuli...

Perjantaina  käytiin muksun kans ratsastustunnilla. Toisaalta oli onni, et keli oli niin kova, ettei pystynyt kentällä menemään käyntiä kovempaa,  ni ei lihakset kipeytyneet tän enempää... Toisaalta ainahan se olis kiva kokeilla taas taitojaan eri hevosella harjoitusravit yms. kuviot... Seuraavalla kerrallla sitten... Yllättävän vaikea kaivaa sieltä muistin syöveristä niitä taivutus ja kokoamis oppeja... kun ne alunperinkin on silleen "itseoppinut ja opettanut" meidän ponille ... vuonna kuokka ja kirves.. :D

Lauantaina oli sit aamupäivällä lähtö kohti Kajaania RumaRakin järjestämälle Janne Toivolan aksa koulutukseen ja liikkuvuustreeneihin..

Ekaks päästiin katsomaan rataa omalla ajalla Jannen pitäessä ruoka taukoa. Rata ei tuntunut (heh ) pahalta, tiesin että kyllä me homma hoidettas Wallun kans, jos vain rytmi löytyisi... Sit taidettiin istahtaa kuuntelemaan Jannen asiaa... juttua siitä millaisena ja mitä agility Jannen mielestä sisältää... Tuttua asiaa ihan fiksulla tavalla ulosannettuna.. Siinä suhteessa oli "minun turvan myöteistä" et ohjaa ja tekee aksaa (Janne siis ) silleen simppelisti ilman ylenmääräisiä krumeluureja ja ohjauskuvioita, yhdessä nauttien koiran kanssa.... Me like! Ja on muuten päässy sillä tyylillä aikas pitkällekkin...

Sit katsottiin rataa porukassa... käytiin vaihtoehtoja läpi, mikä fiksua mikä ei ja vähän jokaiselle taisi löytyä "se oma tapa" (tästäkin tykkäsin, ei ollu pakko vetää saman kaavan mukaan, vaan tehtiin asiat niin kuin kyseiselle koirakolle oli "luontevin") ja jos oli "kahden kauppa" niin kellotettiin ja vahvistettiin sitä nopeinta..

Käytiin porukalla läpi ohjaajan lämmittely ohjelma, jonka Janne vetää kavereidensa kanssa aina läpi ennen starttia... Kummasti syke nousi ja lämmin tuli sitä tehdessä, noh tietty niinhän se oli tarkoituskin... aika kokonaisvaltainen ohjelma saatiin itsellekkin käytettäväksi, siinähän se kunto kohoisi kun tekisi edes sen aina ennen ekaa starttia... :D

Tässä välissä treenasi sit toinen porukka, mie kävin väliajalla kattomas yhtä Wallun kakaraa, Ässää ja talouden pikkupenneleitä :D Ässä onkin salskea nuorimies varustettuna ihanan sopivan lyhkäisellä karvalla... Sama pää ja ilme kuin Wallullakin ja kuulemma sama tuijotus asentokin :)  Ja hirmuisen kova juoksemaan (päihittää talouden aikuisen uroksen Udon mennen tullen ja ikää vasta reilu 7kk :D)
Ja ne pikkukakarat <3 Suloisia karvaisia ihania pennunhajuisia pulleroita varustettuna saakutin terävillä hampailla!! Onneks ei nyt ole tilaa uudelle pennulle, vois muuten kuume iskeä kun yhdellä jos toisella on pieni kasvamassa, tai pentuja lauma...

Sit päästiin treenimään...
Mut wau! Walluhan tykitti ihan hienosti!! Ja hiveli itsetuntoa kovasti kun Janne kehui Wallua ja sen etenemää ja taitoa hypätä ja koota itsensä <3 Kuulemma ihan suomen kärkivauhteja menee, kun vain tietää minne mennä :D Siinäpä se tiivistetysti..! Sepä se... Kun rytmi katoaa niin homma leviää.. Eli ei mitään uutta itä rintamalla ... kyllä se pikkaisen pilkahteli se rytmikin sieltä jostain kaukaa... eli löytyisi se kun vähän treenisi... Perusjutut kuitenkin ihan hyvällä tolalla... kun vain ohjaajan pää nupin sais "kaakkoon tai kuntoon" ni rupeais sit tulostakin tulemaan... Pikkaisen kutkuttaisi yrittää viel tän kerran, kokeilla minne rahkeet riittää näin kaukana kaikesta asuvalla mualaisella... Noh, pitänee miettiä...

Treenien päätteeksi vetästiin sitten liikkuvuustreenit :D Huh heijaa! Rata sisälsi pätkiä eteenpäin juoksua, takaperin juoksua, sivuliikettä maahanmenon pujottelua ja loppusuoran (heh n. 5m!) Ja kylläpä tämän akan kintut hapotti! Hapotti ekan kiekan jälkeen, mut kun toinen kiekka vedettiin ni hapotti vielä enemmän!! Mut mie tein sen! Paransin vielä roimasti aikaa toisella kierroksella, eli ei ihan niin rapa kunto kuitenkaan!!

Ja yöksi kotiin... koirille eväät, saunaan ja nukkumaan. Onneks sunnuntaina oli kellojen siirto talvi aikaan, eli tuli kuitenkin nukuttua ihan täydet unet, vaikka kello pirahtikin 5 aikaan soimaan... Pientä aamupalaa koirien pissitys ja matkaan.. Siis kohti Kajaania. Perillä olin sen verran ajoissa et kävin kunnon lenkillä (Kalle oli Wallun kaverina mukana). Tekaisin Kallen kans parit putket ja kepit ja voi voi... kyl on harmi jos ei kinttu kestä... toivomme siis!
Sit katsottiin taas rataa... Minun aivot oli jääneet ilmeisesti ihan kesä aikaan, ja en saanut jalkoja liikenteeseen...Ekalla kiekalla tuli pari kämmiä, ne selvitettyäni sain jollain tavalla loppuradan väännettyä... No sit ruettiin viilaamaan lopun kuvioita vähän nätimmiksi eikä meinannu onnistua, ei millään! Aina myöhässä, aina väärä käsi huitasi ja aina vaikka mitä. Pöh. Kumma se rytmi kun ei meinaa löytyä! Rata oli kiva, haasteellinen niille joiden koirat eteni ja loikkasi pitkälle ( eli noh, minulle ja Wallulle ja sit Wallun yhdelle "kakrulle" omistajineen) jos ei opastusta tullut tarpeeksi ajoissa... Aikani väännettyäni sanoin Jannelle, et tässä lelu, tuossa koira. NÄYTÄ! Ja otti kuin ottikin Janne haasteen vastaan... Kaksi kertaa kasahti samaan kohtaan kuin minullakin... kolmannella kerralla meni ... noh, mitäpä sitä vähättelemään :D aika hienosti!! Ja olipa kiva kattoa miten oma koira pelaa ihan täysiään vaikka itse olin just ollut puikoissa ja seisoin vieressä katsomassa! Pikkasen se Wallulle ominainen vieraskoreus näkyi että katsoi vähän tarkemmin ehken Jannen ohjausta, mitä minun , mutta niinhän se pitää mennäkkin!

Nyt sit oon muuten kattonut jo kisakalenteriakin, pitkästä aikaa! Ja jospa se tästä tämä talvi harrastus taas pääsisi alkuun :D Siitähän sen näkee sit miten pitkälle sitä pääsee vai pääseekö minnekkään.... :D Onhan niitä aika monta juttua, mitä pitäs treenata sujuvammiksi, mieli saada tuloksia aikaiseksi... Mietityttää... joo-o...

Nyt täytyy taas lähteä... Se meitin halvautunut lehmä on yhä pitkällään.. Ei nouse Wallunkaan avulla... käännettiin Matin kans lehmä aamulla ja päivän aikaan oli kääntynyt kuitenkin takaisin aamulliselle kyljelleen... Pari päivää sitä pyöritetään enää ja sit jos ei nouse niin kyyti on kylmää... Kaikkia ei voi pelastaa vaikka haluaisikin, ja jos ei halua nousta niin ei... Jos positiivista tästä etsii, niin teki sentäs lehmä vasikan ja ois sit ainakin koirille ruokaa aika pitkäksi aikaa!

Sellasta tämä maalaiselo... Välillä vähän rankkaa..

Palaamme..
-pirjo-

Pikainen...

Sain eilen kuulla pitkästä aikaa tosi hyviä uutisia :D

Wallun yksi kakaroista, jolla oli  lievää ontumista toisessa etujalassa, ja joka tutkittiin OCD:n takia on terve koiruus!! Kuukauden rajoitettu liikunta auttoi ja oireet ovat hävinneet. Alkuperäisissä kuvissa oli näkynyt "sameaa massaa" ei irtopaloja siis ollenkaan... Nyt samentumat ovat pienentyneet huomattavasti/ hävinneet ja oireet samoin.. Eli voimme huokaista tämän asian tiimoilta nyt vähän syvemmän huokauksen... Vielähän riskiaikaa on, eli toivotaan et loppuaika menee supsikkaasti ja tätä vaivaa ei tarvitsisi lisätä Wallun "ansiolistaan"  :D

Uuni lämpiää ja leipätaikina on alustettu... Taidan tehdä siirtymän rakentamaan puumajaa Marjolle :D Siitä tuleekin ihan naisenergialla rakennettu... Mitäpä minä ja Marjo ei saatais aikaan!!

Palataan!

-Pirjo-

Hupsis... talvea taitaa tehdä!

Onpas mennyt sujuvasti ja nopsasti tämä lokakuu... ainakin tähän asti. Nyt on jo parina yönä ollut ihan kipakkakin pakkanen... Miten ihanaa vaihtelua jatkuvaan vesisateeseen! Kun kerran nyt talvi alkaa kolkutella nurkissa, niin tulisi kerralla kunnon talvi ja lunta, eikä jahkais loskan ja pimeän jaksoa.. Taitaa olla toiveajattelua!

Kallen kanssa käytiin Kouvolassa kontrollikäynnillä. Hyvältä näyttää kintun suhteen. Liikuntaa saatiin lupa lisätä, kipulääkettä tarpeen mukaan.. Pakettiakaan ei tarvitse enää punoa jalkaan, kun vain ei toipilas pääse nuolemaan kinnertä ja rikkomaan ihoa.. Eli pönttökausi jatkuu... ja häkkilepokin.. Oon yrittänyt (huom, paino sanalla yrittänyt) opettaa Kallelle toipumisaikana perusasentoa, seuraamista, istu, maahan ja seiso vaihtoja, jälkeä ja esineruutua... vaihtelevalla menestyksellä... Ja loppudilemma on, et toivon, toivon tosi kovasti, että Kallen jalka tulisi kestämään aksaa jossain muodossa tai ainakin paimennusta!! En osaa tota tottis asiaa... en yhtään. Tuleehan Kalle perusasentoon... niin että jysähtää reittä vasten.. mut tulee sit toisinaan niin että istuu sivuttain minun edessä... tai takana ;D Vitsikäs kaveri! Seuraamista ollaan tehty namin kans n. viisi askelta... keulii... ilman namia menee pikkasen paremmin, mut en osaa jättää käsiapua pois... Hirveetä! Ihan oon onneton täs asiassa!! Kysykää mitä vain aksasta, kyl osaan jonkin kikka kolmosen neuvoa, mut tottis... Argh! Ei ole mielikuvitusta että osaisin tehdä jutuista kiinnostavia tai että osaisin opettaa niitä laisinkaan... Eli pikkasen toivottamalta tuntuu...


Tässä toipilas itse... puristelee niin mahdottomasti :D

Wallun kanssa otettiin Kouvolan reissu viikolla sit viimeiset viisi hiehoa sisälle. Olipas näppärää :D Vaikka ite sanoinkin. Toki sisällehhän hiehot oli tulosillaan olleet jo pitemmän aikaa, kun joka paikka lainehtii vettä ja on kurjaa, mut eipä tarvinnut huudellakkaan hiehoille, avasin vain oven ja portin, lähetin Wallun hakemaan ja otin sisälle.. Onni on omistaa toimiva koira! Matin apua en edes kaivannut, ja Matin tuntien oli varmaan helpompikin ottaa elukat sisälle vain Wallu apuna.... Nyt ollaan sit palauduttu sisäruokintakaudelle ihan täysiään... työt on koirilla aika vähissä, Lennun kantti ei kestä olla mukana edes pikkuvasikka (tai noiden alle 6kk ikäisten vasikoiden ) hommissa, Wallu taas hoitaa nekin hommat tosi nätisti... Mitä nyt joskus tuntuu intoa olevan vähän liikaa... eli meinaa painaa vasikoita karsinan päästä päähän "omaan sottaan" ja pitää komentaa olemaan paikallaan...

Lennu mennä viipottaa entiseen tyyliin. Kävin tässä "poikien" kanssa aksakentälläkin (!! Siis minä!! En oo koko kesänä treenannu, mikälie päähänpisto tullu kun piti lähtee kentälle!!) treenimässä vähän... Kyllähän pojat kulkisi. Lennu kulkisikin tosi hyvin.. Wallusta taas näkee, et ollaan tehty muita juttuja koko kesä (tai viime vuosikin..) mut kulkeehan sekin. Kovempaa toki varmaan menisi, jos olis aikanaan treenattu enemmän.. Mutku mie oon niin laiska :) On se jännä miten sitä sillo kun sai ton muksun (Marjon siis) vannotti ja vakuutti, et harrastan ihan samalla tavalla kuin ennenkin.. No aika pitkäänhän sitä harrastikin. Kävin molempien poikien kans kuitenkin agi SM:t ja Lennun kans karsinnoissakin... Mut nyt, en tiiä oonko tullu ihan oikeasti "vanhaksi" (sanokaa vaan , et oon :D älä selitä :)) ) kun tuntuu et aika luiskahtaa, ei ehdi eikä meinaa jaksaakkaan.... tai no on varmaan elämän arvot vähän vaihtuneet... On toki ihana edelleen harrastaa, tuntuu vain että harrastamisen luonne on muuttunut, pipo ei ehkä kiristä enää samalla tavalla, tai maailma ei kaadu vaikkei tulekkaan tulosta... Nauttii vain yhdessä tekemisestä ja irtiotoista arjesta... Univetiltä sain Kallelle sillon lääkkeitä kun käytiin leikkuulla, muovipussissa jossa luki : "Lemmikit eivät ole koko elämämme, mutta ne tekevät elämästämme kokonaisen"  Juuri näin!!

Kamera on vaipunut jonkinsortin syys horrokseen, kun päivät on olleet niin hämäriä ja sateisia, ettei ole tullut kuvia otettua... Kunnes sitten eilen aurinko paistoi kirkkaasti ja päätettiin Marjon kans ottaa kamerat ja lähteä kuvaamaan vielä viimeisiä muuttomatkalla olevia joutsenia.. Joutsenet oli kerenneet lähteä jo pellolta joelle, ja sen verran kauas että ei niistä kuvista kovin kummoisia tullut... Jokusen kuvan nappailin sit Viensuun sillalta, toinen Petäjäjärven suuntaan , toinen on sit Kuusenjuurta ja Pielisen suuntaa... Kauniita maisemia meilläpäin!

Osa joutsenista joella..





Viensuun sillalta Petäjäjärven suuntaan..
 

Viensuun sillalta Kuusenjuurta ja Pieliselle päin...

Tulipas jätti isona toi viimeinen kuva :D Noh, ei kai se haittaa!

Ensi kesästä uskoisin että tulee erilainen pitkästä aikaa... meininkinä ottaa pari kesäpossua (auttaakohan Wallu niidenkin hoidossa :D ) ja tattadaa! Lampaitakin olen suunnitellut ottavani... tyyliin kesä juoksutetaan ja syksyllä koirien pakastimeen... Katsotaan nyt miten suunnitelmat etenevät, saanko järjestettyä laidunta ja silleen, mut kovasti paljon jo odotan, jos vain kaikki onnistuisi! 

Mutta joo... sellaisia juttuja meillepäin... Eilen muuten ajelin maitokärrillä muutaman (pienen) kuorman koivuhalkoja tuolta puolen kilometrin päästä tähän piha liiteriin (sitä hyötyliikuntaa nimen varsinaisessa merkityksessä, eikö? ;D ) ja nyt alkaa mökki lämpiämään mukavasti! Ja kaivelinpa leipätaikina pytyn esille "kesävarastosta"... Syksy, hämärä ja kylmenevä ilma saa aikaan ihmeellisen mieliteon päästä tekemään ihan itte ruisleipää... vaikkei se aina onnistukkaan, mut onneksi meillä on Mikko-hevonen, joka mutustelee kaikki "ylijäämäleivät" enemmän kuin mielellään!!

Lähdenkin tästä hämment'ämään uunia ja laittamaan pyttyä (taikina sellaista) likoamaan...

Se on moro!

-Pirjo-

On se niin hienoo :D

Marjon koululla järjestettiin eläintenpäivän kunniaksi mahdollisuus viedä "oma" lemmikki paikalle... Marjo halusi tietenkin viedä Lennun paikalle... minä sit kysäisin voisko sinne viedä pari aksaestettä et Marjo vetää näytöksen .. ja niin tehtiin.. eihän sitä hilasen takana montaa hyppyä saanu roudattua, mut jokunen ja lisäksi kepit ja minun rähjä putki...

Marjo jännittikin sitten loppupelissä aika hurjasti, ei meinannu saada sanaa suustaan ja meinasi unohtaa Lennunkin siinä hötäkässä :D Mut onneks Lennu on niin kiltti, ettei se minnekkään kaikkoa paikalta, eikä mene pusuttelemaan ketään (sen Wallu ois varmaan tehny, heti kun Marjolla olis herpautunut tarkkaavaisuus...) Yks pikkutyttö kysyi silmät pyöreinä, Marjon tehdessä lämppäkierrosta Lennun kans, et minne sillä on oikeen noin kova kiire :) ja varsinainen näytöskin jouduttiin vetämään kahteen kertaan, kun ei yleisö kerennyt reagoida ekaan kierrokseen :D Sen verran vauhdikasta menoa oli!

Wallukin oli mukana, ja mie vedin sen kans pari kiekkoa, ihan nähdäkseni kuinka se hyppää. (viimevkl oli seuran möllit, siellä hyppäs huonosti... ) kotihiplauksen ja bäkkärikuurin jälkeen...Ei oikein hyvin vieläkään... Jospas tässä saisin hierojan kutsuttua koiria hiplaamaan, vois olla ihan oikeasti tarvetta... Wallu koko kesän paimentanu yhä enemmän ja enemmän upottavalla ja liejuisella pellolla (suorittanut ainakin kerran juostessaan koko vartalo kerien voltin rätkähtäen selälleen tantereeseen) niin voi olla "pikkasen " jumissa...

Kallen kans kontrollikäynti Kouvolaan lähestyy... Nyt tiistaina tuli neljä viikkoa täyteen paketoi ja pura systeemillä ... rutiinia alkaa olla sekin homma! Pari päivää on ollu varpakset näkyvillä et pelkkä kinnerside, mut herkästi rupeaa turvottamaan varpaita, kun side valuu vähän... Eli ens maanantaina 8.10 kurvaillaan taas kohti kouvolaa...

Mikko-hevosen leikkauksestakin on mennyt jo viikko... tallikuuri jatkuu viel ainakin ensiviikolle. Ulkoilu (lyhyt) tapahtuu kahtapuolta taluttaen suht rauhallisesti... Ja ollaan päästy jo paketin kerimiskäärimisrutiinia toteuttamaan Mikonkin kanssa.. Voisinkohan iskeä rahoiksi tuolla taidolla?? :D

Nyt on jo lokakuu... syksy hommia en oo tehny mitään (siis pihamaan yms osalta) ja hiehotkin on viel ulkona.. noh, ei ne sisälle sovikkaan, ainakaan ennenkuin tekee "uuudelleenjärjestelyjä"... mut se tietää sit et pikku vasikoiden taaviryhmiksessä on kolme yli isoa vasikkaa... ja saa puhdistaa sitä urakalla... No on ainakin Wallulle vasikka hommia tiedossa, kun joutuu pitämään niit pikkukarsinan toisessa päässä, kun mie putsaan toista päätä.. Tätähän tämä on... viimevuonna kuoli /jouduttiin hävittämään muutama elukka ja oli elukoista pula, nyt tuntuu et ei sovita sisään... Mut laajenneta ei! Vaikka ehkä kaksi kertaa tämä määrä elukoita, mitä meillä on, vois mennä suht samaan työ-aikaan, ei minua ainakaan kiinnosta raataa itseään rikki ja toisaalta jos ei jaksa kytätä lehmien kiimoja yms niin ei ne isotkaan karjat tuota... Luontaisetuna tässä hommassa ja tällä karjakoolla saa suht joustavan työajan (maksmi 6h päivä, mikä tulee tosi harvoin :D ) ihanaa ternimaitopannaria , koirille rodunomaista työtä ja niinkuin eilisestä asti... paskan hajua :) Heh... lietteenajo on siis alkanu!

No joo.. menen vääntämään työmiehille sapuskan loppuun... sit ehtis vaikka (sateiselle) lenkille (ei paljo muunlaisia ole viimeaikoina ollu... ) ja sit työntouhuun taas...

See you leitor allikeitor....

-Pirjo-

Väliaikatiedotus tietoa kaipaaville...

Tätä nyt kirjoittamaani tietoa jouduin minäkin kotvan odottelemaan. Eli anteeksi kun saatte te, jotka ootte asiasta kiinnostuneet, odottaa oikeastaan kohtuuttoman kauan tietoa tuon edellisen postauksen jatkosta.

Sain kuulla että pennun, jolla oli "kohtaus" omistaja aikoikin käyttää koiraa lääkärissä. Pyysin ilmoittamaan heti, kun oli käynyt siellä, että tietäisin "missä mennään". Tietoa en saanut, enkä vastausta viestiinikään tullut, mistään suunnalta... Viisi pitkää päivää huokailin tilannetta ja "maalasin piruja seinälle"... Ja laitoin uuden viestin koiran omistajalle. Nyt sit sain jonkunsortin vastakaikuakin....

Omistaja kertoi käyneensä koiran kanssa lääkärissä. Verikokeet oli otettu (arvot normaalit, eli ei voi laskea oikeastaan paljoa myrkytyksen piikkiin, näin oletan) ja lääkärin kanssa asiaa pohdittu...

Tiedossahan on että tämän yhdistelmän pennut ovat herkkiä. Herkkiä rauhoitusaineille ja muutenkin. Luulisinpa että se tulee Wallu puolelta, koska Wallu on esimerkiksi ollut suurinpiirtein tillin tallin sellaisesta yrttipunkkipannastakin pari päivää...

Eli loppupäätelmä oli että koiran omistaja ei ollutkaan niin varma kohtauksen olevan epilepsiaa... ilmeisesti lääkärin kyselemät ja selittämät asiat eivät olleetkaan just niinkun koiran vajaan minuutin kestänyt kouristelu... Kohtaus voi olla hyvinkin yhteensattumien summa: vasta suoritettu piilokiveksen poisto, törmäys lenkillä omistajan jalkoihin ja niiden sipuleiden syöminen/pureskeleminen... Jokatapauksessa luulisinpa että voisimme "huokaista" ainakin vähän helpotuksesta. Olen saanut sen käsityksen, että kun nuorella koiralla tule epilepsia, on ensimmäinenkin kohtaus tosi rankka ja uusia kohtauksia tulee aika nopeasti... Eli kuulollahan tässä täytyy jokatapauksessa olla, kun ei tuon tarkempaa ole tiedossa... Toivon vain että saan sitten kuulla taas asiasta jos jotain tulee.... Ettei oleteta tiedon kulkevan, kun se ei välttämättä kulje.

Sen verran Wallun taustoja nyt sitten tämän tiimoilta tutkailin, lisää siis... Yksi epilepsia jälkeläinen löytyi, Wallun isoisältä. Tällä kyseisellä koiralla jällkeläisiä taitaa olla noin 100, eli toi yksi on kyllä oikeasti aika vähän.... Muita en löytänyt, siis kirjattuja epilepsioita... Huhuja nartun puolelta kuuluu ja supistaan, mutta varmaa tietoa ei ole, niin annan niiden olla.... (tännekkin sama muokkaus: eli tarkoitan nyt tuon kohtauksen saaneen pennun emää, en Wallun emää..)

Eli vielä pidän tämän vanhankin blogin "hengissä"... tiedotus kanavana asiasta kiinnostuneille.

Ja jos tulee jotain kysyttävää niin laittakaa ihmeessä s.postia pirjo.pheikura@gmail.com tai tietty kommentoidakkin voi :D

-Pirjo-