Taas puhutaan.. tai ainakin kirjoitetaan..

Näistä jalostusasioista näemmä.. siis nimenomaan koiranjalostus asioista... Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, siis omaansa. Paljon olen itsekkin, sattuneesta syystä, näitä asioita pohtinut, enkä vain ja ainoastaan koirien osalta, olenhan ollut meidän taloudessa jo vajaan 20 vuoden ajan se ihminen joka päättää lehmiemme jalostusasioista, eli siitä mitä sonnia käytetään. Tähän ajan myötä tulleeseen tietämykseen ei mitkään oppikirjat ole pystyneet opettamaan, se on sitä arvokasta kokemusta, mitä on tullut.. Tämän kirjotan ihan sen perusteella alle, mitä meidän lehmien luonne, keskituotos rakenne ja kestävyys ovat menneet eteenpäin kyseisenä aikana.

Lehmiä jalostaessa asiat lähtevät oikeastaan siitä "äiti"lehmästä. Mitä siitä on tullut ilmi, mitä puutteita rakenteessa, luonteessa tuotoksessa, mitä hyvää mitä huonoa. Sonnin jota käytän valkkaan sitten aina sen perusteella mitä tarvitaan lisää, siihen lehmään nähden niin että saataisiin hyvä vasikka maailmaan... ja onneksi tätä nykyä voidaan vielä siemenetkin valita, eli halutaanko lehmävasikka vai sonnivasikka sen mukaan tarvitaanko uusia lehmänalkuja kasvamaan miten paljon lisää ja onko kyseinen lehmä sellainen jota kannattaa jalostaa eteenpäin.
 Jonkun verran valintaan vaikuttaa se mitä on tullut sen sonnin takaa, (esim. jos saman sonnin jälkeläisiä löytyy jo meidän karjasta, valintaan vaikuttaa se millaisia ovat) mutta eniten vaikuttaa tosiaankin se millainen yksilö se lehmä on jota ollaan siementämässä.
 Aina kaikki ei mene nappiin. Ei ole pitkää aikaa kun laitettiin teuraaksi yksi kerran poikinut, joka potki, potki kohti joka prkl kerta kun menit lypsämään ( ja lypsyhän suoritetaan kaksi kertaa päivässä, ja siellä ollaan muuten kyykällään siel lehmän alla :D ). Potki lypsimiä ja potki lypsäjää. Yritettiin hyvällä ja pahalla. Ei auttanut. Siinä ei ollut sit muuta vaihtoehtoa kuin teuraskyyti... Saman sonnin jälkeläisiä, mitä oli tämä hieho on vielä kaksi. Meinattiin jossain vaiheessa et pistetään ne "kiertoon" eli myydään jollekkin toiselle. No sit ajateltiin et katsotaan. Nämä kaksi hiehoa ovat molemmat tosi kilttejä, eivät potki, eivät ole arkoja, lypsäävät hyvin ja tulivat kantavaksi helposti. Arvoiltaan tämän kyseinen sonni, näiden eläinten isä oli periyttänyt hyvää utarerakennetta, hyvää luonnetta, hyvää tuotosta jne.. Mutta näemmä ikinä ei voi tietää mistä ne huonot ominaisuudet sitten johtuvat.Jokin näiden kahden yhdistymisessä ei sitten loppupelissä ollut hyvä juttu.. Jostain geeniperimästähän ne pompsahtaa... Huonoja ominaisuuksia voi karsia, mutta kaikkia ei voi ennalta arvata eikä tietää.

Samoilla linjoilla olen oikeastaan koirienkin suhteen. Vaikka uroksen omistajana ei kamalan paljon kasvatustyötä pysty tekemäänkään, en voi tyrkyttää (tai en halua!) koiraani joillekkin nartuille ihan vain sen takia että minusta urokseni sopisi niille, voin vain ottaa vastaaan tiedusteluja, kysellä ja tutkia nartun taustat ja tehdä päätöksen antaa tai ei. Mielestäni vastuu rodun kehittämisestä on molemmilla, nartun omistajalla sekä uroksen omistajalla. Nartun omistajalla siksi että hänen pitää tiedostaa narttunsa hyvät puolet, huonot puolet puutteet jne. Uroksen omistajalla siinä suhteessa, että hänen täytyy kertoa puolueettomasti ja rehdisti uroksensa ominaisuuksista, edellisistä jälkeläisistä (en muuten minäkään ole kaikkien Wallun jälkeläisten omistajien ystävä, eli kun osa kasvattajista ei halua tiedottaa asioista, niin aika avuton olen kun en tietoa saa mistään) mitä on saanut tietoonsa ja ainakin minä haluan nähdä nartun ja omistajankin ennenkuin mitään sovitaan...

Tämä on varmaan sellainen ikuisuuskysymys, on puolesta ja on vastaan.. Mutta jokainen seisokoon päätöksensä takana... Näin minä teen..

Käväisin tuossa taas semmarin kanssa navetalla... jo kolmas päivä peräkkäin kun päivät on kiinni näissä kasvatuksellisissa ajatuksissa... Täytynee lähteä tästä vähän päätä tuulettamaan tuonne synkkään mutta onneksi sateettomaan marraskuiseen hämäryyteen!

Se on Moro!

-Pirjo-

Nyt olen otettu!!

Mie oon aina ajatellu, et Kallesta ei jalostuskoiraa tule... Ei vaikka onkin priimaa kaikki nivelet ja vaikka vauhtia on kuin pienellä suihkarilla.... Ei sen takia etteikö se olisi ihana koira, vaan siksi, että sillä on kuitenkin vähän kieroutunut luonne, on oikea p***sipää toisinaan...

Mutta taitaa siitä tullakkin!! Nyt on vähälle aikaa tullut kaksikin kyselyä nartunomistajilta, koskien, yllätys yllätys, Kallea eikä suinkaan Wallua!! Jihaa!! Ja kuitenkin on ihan kasvattaja kasvattaja ihmisiä, kennelnimen omaavia kasvattajia kyseessä eli ei ihan ketä vain.... Huikeeta! Kyllähän minä kerroin kaikki "viat", niinkuin olen kertonut Wallunkin tapauksessa, mutta kun nartun omistaja on täysin vakuuttunut valinnastaan ja nähnytkin Kallen jo useampaan otteeseen "livenä" ni mitäpä minä olen vastaan inttämään.... :D

Eli elämme jännittäviä aikoja ... onko Kallesta hoitelemaan hommelit ja tuleeko jälkikasvua.... eli mielenkiintoinen vuoden vaihde on tulossa!!

Tämä oli taas tällainen tosi pikainen ja nopsa päivitys.... nyt lähdetään lenkille!! Ja aurinkokin pikkaisen paistaa!!

-Pirjo-

Lieksa-Kouvola-Lieksa pikataival

Rankkaa toi reissuuminen. Varmaan on omalla tavallaan tottumiskysymyskin, mutta mulle on se rankkaa. Arki jatkuu kuitenkin reissun jälkeen aina ihan normina, tyyliin 24/7 ni jos reissu ollu rankka, niin sen "jäljet" tuntuu vielä pitkään jäsenissä. Niin nytkin.

Mutta Kouvolan keikka heitettiin Kallen kanssa, aamulla lähdettiin pikkasen auki 7 reissuun, lekurilla oltiin heti puol 1 jälkeen ja sit kotona jälleen pikkasen yli ilta 7... matkaa kerty sellaset 900km ja perse on puuduksissa vieläki....

Toisaalta oli hyvä et tuli lähdettyä kontrollikeikalle. Sai varmuuden siitä, että Kallen kinttu on hyvässä kunnossa. Toipuminen on edistynyt hyvin ja paluu normi elämään on edessä. Eli nyt on lupa jo käydä Kallen kanssa kunnon lenkeillä (pääosin hihna lenkeillä mutta joulukuun alusta olisi lupa jo ihan vapaanakin kirmailla, siis koko lenkin ajan...) kivun salliessa. Eli kipulääkettä annetaan jos menee kipeäksi, ja menee, tuolla vauhdilla! Uskoisin että kukaan ei oikein tiedä mitä vauhtia noi elukat liikkuu, ellei ole nähnyt... Eilen laskin Kallen ekaa kertaa pitkästä aikaa vapaaksi lenkillä, pellolla. Voi elämä kun pieni ( :D ) mies nautti! Häntä suorana ja korvat pystyssä painatteli pitkin poikin peltoa, ihan vain juoksemisen ilosta!! Ihan rupesi naurattamaan kun sitä menoa katseli! Kyllähän jalka meni vähän kipeäksi, mut tänä aamuna ei enää huomannu mitään.. Eli vähitellen tauotellen jatketaan liikunnan lisäämistä. Siitä se lihaskunto vähitellen palautuu ja voi vähän rueta, varovaisesti tosin, suunnittelemaan tulevaisuuttakin! Siitä se lähtee :D!

Muuten on marraskuinen elämä suhteellisen pimeää ja märkää... ja liukastakin, vielä vähän... Talvi odotuttaa itseään, aurinkoakaan kun ei näy niin päivät menee suht pimeissä tunnelmissa aamusta iltaan.. Joulukuun alkuun suunnittelin Wallun kans viel parit aksakisat ja treenit, sit saa talvitauko kisoista alkaa ( just kun päästään vauhtiin :D ) jos sitä yrittäisi treenailla juttuja sujuviksi ja pistäs niinkin huikean tavoitteen et pääsisisi SM-kisoihin ja MM-karsintoihin kirmailemaan...

Palataan taas... tää oli tällainen pikainen jälleen..

-Pirjo-

Kaksin kerroin valiona, on hyvä olla :D

Se olis niinku ekaa kertaa minun oma koira "kaksois" valio! Aika huikeeta! Huikeeta ihan siksi kun ei olla treenattu eikä kisattu kauheen (siis lainkaan) aktiivisesti viimeisen vuoden aikana, laiska minä, hyi minnuu!

Elippä eilen käytiin isäinpäivän kunniaksi Wallun kans HuPun kisoissa. Saatiin jopa kaksi nollarataa!! Eka oli kyl semmonen varmistelun ylihuipentuma ja suoritus aika sitä mukaa... No onneks ne ei tyylipisteitä jaa tässä lajissa!
Toinen aksarata kaatu alkuunsa kun yks rima lensi.. Loppu vedettiin sit lapa vinossa tuloksena kymppi, kun riman seuraksi tuli sit A:n alastulovirhe, niitä meidän bravuuri virheitä, mitkä voisi välttää ihan vain näyttämällä alas asti ja vähän rytmittämällä... Hyi minnuu toisen kerran :D Tältä radalta löytyy ihan tällainen video todistusaineisto... :D http://www.youtube.com/watch?v=8ep4gPLftNU (latas sitä linkkiä niin pitkään, etten jaksa odottaa, hyi minnuu :D Eli käykää itte tuolt kurkkimas )

Kolmannelta hyppäriltä tuli sit nolla parilla kaarroksella.. Ajat... noo... voishan ne olla vähän kovempia... mut aika hyvin me vedettiin, kun ei olla treenitty! Jospa täs talven mittaan sais vaikka sen puuttuvan SM-kisanollan ja sit keräilis niit MM-karsinta tuloksia siin sivus.... Paineita onneks ei oo, siis sm- kisojen suhteen kun tuplat on jo (ne vain ei käy karsinta tuloksiin) saatu ja voidaan nauttia vain yhdessä tekemisestä! Sanoin vielä yhdelle ihmiselle, kun tultiin maaliin et ei me mitä sertiä tulla saamaan, et oli sen verta helppo rata et nollia varmaan tulee... Mut saatinpa sittenkin serti, ja nyt sit Wallua voidaan tituleerata agi ja hyppyvalioksi :D

Niin ja on se oikeesti "työ orientoitunut" toi koiruus... Wallulla kävi morsian sunnuntai aamuna. Siis ennen lähtöä kisoihin.. Hyvin harjoittelivat kröhöm ... asioita, vaikkei nyt ihan nappiin viel kaikki mennytkään... mutta eipä vaikuttanut menemisen laatuun muutamaa tuntia myöhemmin kun kisoissa oltiin...

Kotimatka Kuopiosta kesti ajan ja ikuisuuden kun taivaan täydeltä satoi jalkarättejä ja liikenne takkusi... Meinas usko loppua kotiinpääsyn suhteen kun sade eikun tiheni ja tuntui että silmissä vilistää ihan oikeasti... mut pääsinpäs kuitenkin! Ja onneksi olin reissussa volvolla enkä hilasella! Hilase olikin jo kolmantena vuotena peräkkäin "ajokiellossa" ja ajossa siitä nähden... eli unohdin kattoa katsastus ajan ja se oli menny umpeen aikaa sitten... heh, no onneks ei sattunut Kajaanin treenireissulla poliisia reissunpäällä tulemaan vastaan, ois voinu olla et selittelyt ei olisi kamalasti auttaneet...

Muksu on sairastanut nyt lauantaista lähtien... eilen oli kuumettakin melkein 38 astetta.. tämä päivä ollu jo paljon parempi ja nyt alkaa tuntumaan et olikin virhetikki ilmoittaa et Marjo on vielä huomisen kotona....

Joo, nyt pojat iltapissille ja minä nukkumaan... Öitä taas!

-Pirjo-

Treenirata ollos hyvä :D

Tässäpä olis sit se Kajaanin treenirata... ei näytä pahalta näin paperilla, eikä tutustuessakaan tuntunut niin pahalta... mut jos rytmi tökkäs, ni homma ei sujunut... ei ainakaan sellaisella eteenpäin menevällä koiralla :)

Alun 4.-6. esteille sai testata useampaakin vaihtoehtoa ja sit loppupelissä se itselle tutuin oli paras :D tai sit siihen mennessä ite ja koira "hiipui" niin paljo et homma rullas paremmin :)...  Yleensäkkin toi slalom ja välistäveto kohat ja niiden "jatkot" ainakin loppupäässä rataa oli ne vaikeimmat toteuttaa silleen "kauniisti"... junttipaakulla vääntäen ne onnistu suurin piirtein ekalla yrittämällä, mut kun ruettiin "hiomaan" ni ei meinannu onnata sit millään...

Käykääs testaamassa :D

-Pirjo-