Vastoinkäymisiä nimittäin... Mut jos minä etes vähän jotain iloistakin tähän alkuun kirjoittelen??!
Kallen kans käytiin treenimässä aksaa taannoin... Huips, siit on melkein kuukausi!! Minne tää aika menee.... ??
No enhän mie voi kauheesti kehuu muuta kun et lujaa se rekku kulkee.... ei me kauheesti onnistumisia saatu, en vain osaa lähtee vauhtiin mukaan... ja sit on jo myöhäistä :) mut ihanaa!!
Ja sit heti perään päästiin kisomaan Kuopioon Hukkahalliin.... Ja myö tehtiin toisella radalla voittonolla!!! Jihuu!! <3 Kauhee pissipää koko piski, mut on se niin hieno tuol kisoissa, et annetaan anteeksi muut kuviot :) Ekalta tuli kymppi, vähän kökkö rata, yli varovaista yritin eikä se oikein onnistu..Toiselta saatiin se nolla ja kolmannella läksin reissuun vähän "löysin rantein" ja sain Kallen liukastumaan pahasti ja sen seurauksella pasmat meni sekasin ja rata hyllyksi.. Muutama ihan jees pätkä kuitenkin tuollakin radalla. Ja ei ollu koira kipee, ei treenien eikä kisojenkaan jälkeen ... Huh! Olo oli ihan sellainen, et joskos se nyt kestäis....
Mutta mutta ..... ei kaikki vastoinkäymiset ollu viel koettu...
Lennullahan todettiin sellainen vaiva kuin Lumbosakraalistenoonsi. L7 ja ristiluun välinen luusiloittuma ja päätelevyjen paksuuntuma... Ja se nivelväli on kasvanut ihan umpeen, eli sitä ei voi operoida, nyt vain mennään kivunlievitys puolella niin pitkään kuin on fiksua...
Miten kipeä toi koira on ollutkaan.... Sama kuin ihmisellä olisi tosi pahat iskiaskivut koko ajan päällä, eli hermosärkyä ja kosketusarkuutta.... Ja mitään oireita, joista olisin voinut tuon keksiä ei Lennu ole kertonut... Eikun täysillä eteenpäin!! Onneksi, siis oikeesti, en ole tehnyt Lennun kans aksaa ikuisuuteen "määrätietoisesti" enkä paljon muutenkaan... Joka hyppy on ollut todennäköisesti enemmän tai vähemmän tuskaa.... Ja kuitenkin tuo höpelö rakas on halunnut tehdä, halunnut hypätä.... Nyt sanon sen bortsujen huonon puolen, jos joku ei sitä vielä tiedä: Ne on työ hulluja niin työ orjentautuneita, että ei haittaa vaikka koskee (PALJON)!
Lennun tapauksessa ollaan sit mietitty kivunlievitys keinoja... Kamalia "järjen" vieviä kipulääkkeitä en haluaisi ainakaan näin "heti" käyttää, mitkä tehoaisi on niit sellaisia keskushermostoon vaikuttavia tai jotain sellaisia myrkkyjä nyt kuitenkin...Mutta onneksi on akupunktio... Minun oma eläinlääkäri on käynyt koulutuksen, ei ole kauhean paljon taitojaan käyttäny, mutta Lennu on aika kiitollinen koekaniini... Nukkuu ja nuokkuu hoitojen ajan ja mikä parasta, ne tepsii!! Ei enää levonjälkeistä könkkäilyä, venyttelee ja seisoo hyvässä asennossa! Ihana! Eli akupunktion voimin mennään niin pitkälle kuin siitä on vain apua!
Ensimmäiset oireet olivat varmaan jo silloin vuonna kuokka ja kirves, kun Lennulle tuli hermopinne takajalkaan.... mistäpä sen tiesi että johtuisi tuollaisesta vaivasta? Ja tuo vaiva on juuri tyypillinen siitä, että se vie nuorena koiran liikuntakyvyttömäksi. Jos se huomataan tarpeeksi ajoissa, sen voi ilmeisesti leikatakkin....
Jotenkin on kuitenkin sellainen lannistunut olo... Ei tämän näin pitänyt mennä... Koira on 6,5v ja nyt vain seurataan ja odotellaan millon se pitää pistää monttuun... Jotenkin tuntuu, että ensi kesä on Lennun viimeinen kesä... Arvatkaa vain tuleeko itku jo pelkästä ajatuksesta....
Ja jotta ei vastoinkäymiset sitten tähän päättyisi....
Sitten sairastuin minä... Poskiontelot, korvat ja silmät.... Eli antibiottikurrille mars... Sairaslomasta ei näin maatalousyrittäjänä puhuta mitään, jos sitä saa sen 2,5vrk ja reilu 1vrk menee lomittajan etsimiseen ja opastamiseen niin eipä paljon iloa... Eli pakerrettiin vähän vajaa kuntoisena töitä. Mut näihän se menee... tulee huonoja "musertavia" uutisia niin ihmiskeho reagoi sairastumalla.. Tai no, ei kai sitä voi yleistää... mut minä reagoin ainakin..Sen verran sit selvisi työterveyslekurilla käydessä, et mulla on todennäköisesti astma, ja lääkitys on nyt sit aloitettu... Ja pakko myöntää, henki kulkee, olo on pirteämpi ja nukuttuakin saan tätä nykyä ... Joten puhkutaan vain piippuun sitten...
Mutta eihän tämä nyt vielä mitään..... Pääsiäinen ja minun synttärit lähestyy... ja kovasti paljon suunnitttelin et lähen Kallen ja Wallun kans noihin lähikisoihin starttailemaan ihan synttäreiden kunniaksi... Kunnes koitti sunnuntai ... Marjolla oli hippo-hiihtopäivä ja en kerenny aamulla poikien kans käydä kuin pikaisen p...ska lenkin ... toisaalta lepopäivä väliin tekee terää... paitsi et koko viime viikon ne oli levossa, kun minä olin kipee... mut enivei...
Tultiin sit iltapäivän puolella hiihdoista (Marjo tuli hienosti hopealle <3 ) ja Marjo jäi koirien kans ulos leikkimään kun minä tulin sisään laittamaan jotain evästä... Jonkun ajan kuluttua Matti tuli sisään ja sanoi et Kalle ja Wallu oli tapellu... Mie vain totesin, et joo... ainahan ne välillä vähän selvittää välejään... mut läksin sit katsomaan mitä siel oli sattunu... Ja voi ei... molemmat oli yltä päältä kuolassa, veressä ja rei'illä... Tulivat samalla ovenavauksella sisälle ja makaamaan... Noh yksi kerrallaan otin ja tarkistin vauriot... Wallulla reikiä jaloissa ja rintapäässä, reikä huulessa, ruhjeita mahan alla. Kaikki jalat kuitenkin toimi ja mitään isompia reikiä ei ollut, vain kulmahampaan reikiä... Kalle taas oli kuolassa koko selän alalta, ruhjeita niskassa ja kyljillä reikä suussa huulen ja hampaiden välissä, kaikki jalat toimi ja missään ei "isompia"... BOT takit niskaan, arnikaa suuhun, rei'ät putsasin ratamonlehtiuutteella ja B-vitamiinia vielä kyytipojaksi.. Nesteytin fitdog-jutulla ja pienen hetken päästä pikku lenkille... Illalla sit päätin nakata molemmille tulehduskipulääkkeet ja seuraavana päivänä sit ab-kuurille molemmat.. Jotta silleen... Ei nyt tartte sit kisata... Ja Wallu jatkaa toisen etusen ontumistaan, tulehduskipulääkkeestä huolimatta... ens viikolla tuikataan joku akupunktio neula Walluunkin ja jos siitä noista lääkkeistä eikä hieronnasta ole apua niin sit nakataan koiruus kuvauspöydälle ja kuvataan ..... Ja jotenkin tuntuu nyt ihan siltä, että jotain sieltä nyt kuitenkin löytyy.... minun tuurilla...
Jonkun kerranhan olen Marjolle sanonut et mitään ei tartte koirille heitellä ja niitä ei tartte kiekottaa... Mut eihän se mene perille, tai ainakaan pysy muistissa, kun onhan se mukava kun ne kisaa kuljettaa keppiä takasin ja odottavat tiukasti tuijottaen millon lentää mitäkin..... Enkähän minä olisi saanut jättää koiria Marjon kans olemaan ilman valvontaa.... Mut tekevälle sattuu ja Marjo oli heitelly ja kiekottanu koiria... ja sit vain tais mennä yli... Kukaan ei osaa kertoa kumpi aloitti (epäilen kovasti Kallea....) ja kumpi "voitti" mut eipä noilla taida olla isompaa merkitystä mopon ohjaukseen... Vahinko on tapahtunut ja toivotaan et jälkiseurauksen on vain pieniä lihasvaurioita... Kun ne SM-kisatkin lähestyy vääjäämättä.... Time will tell...
Jotta sellaista kuuluu tänne suunnalle..... Enpä paljo enää keksi mitä muuta vois nyt sattua, et menis vielä huonommin.... Jos keksit, ni pistähhän viestiä, eiköhän se sit tule sattumaan kuitenkin :)...
Mut vähitellen kevät tulee ja valo lisääntyy.... ei kai nämä vastoinkäymiset voi aina vain jatkua.....? Hope so...
Palataan
-Pirjo-
