Marjon huoneprojektin tulokset :D

Siitä se ajatus sit lähti....ja tällainen siitä tuli...

Ei ollenkaan paskempi tulos niinku äiti-tytär yhteistyöllä ja tosi pikaisella toteutuksella :D

Ankea sadepäivä ... maanantaifiiliksiä..

Syksy alkaa vähitellen näyttämään kurjan puolensa. Ollaan tässä kuitenkin jo muutamana päivänä saatu nauttia suht kuivista kirkkaista syyspäivistä joten ilmeisesti pitää pitää asiat "tasapainossa"...

Tämä päivä taitaa mennä minimaalisen liikkumisen piiriin. Kurkku on vähän kipeä ja eilen illalla alkanut navakka tuuli kera vesisateen saa meidän talon jäähtymään... Eli kannoinpas aamunavetan jälkeen kassillisen koivuhalkoja sisään ja virittelin uuniin ja hellaankin tulen, että rupeaa tulemaan lämmin.

Viimeviiikoisesta järkytyksestä ollaan vähitellen, jos ei voi sanoa päästy yli niin ainakin on tieto uponnut tajuntaan.... Hyväksytty jollain keinoin, kun ei keinoja asian muuttamiseksi taida kuitenkaan paljoa olla... Ja elämähän jatkuu. Ja olen ylen onnellinen että kaikki minun koirat on "terveitä"! Ja toivotaan, ettei kukaan muu Wallun jälkeläisistä saa mitään kohtauksia!!

Ja muihin aiheisiin...

Eilen illalla tein Wallun kans vähän hiehopaimennusta. Pitää kirjottaa jutut ylös ni muistaa ehken jossain vaiheessa rueta työstämään näit juttuja :D ...

Kaaret alkaa supistua, kun ollaan tehty poispäinajoa sen verran paljon... kunhan tulis pari kuivempaa päivää niin vois vaikka työstää niitä auki vähän. Tai oikee on vieläkin aika hyvä, ei mene "yli" , mut meidän laitsa kun on sellainen missä vetoja elukoille ni tahtoo mennä sinne vasten vetoa eikä stoppaa kirjaopin mukaan klo 12 (minusta hyvä, en tiiä onko sit loppupelissä "oikein") Eli ongelma tulee enempi vasemmalle esiin. Työstetään sitä siis...

Maahanmeno menee läpi (minusta ) hyvin, ainahan sitä vois viel petrata, mut alkukesään nähden parannusta tullut paljon. Vieläkin tulee minuun vilkuiluja (sitä mitä teki kesän kurssillakin, tyyliin "en haluu, ethän tule lyömään" , tätä saa vain ihmetellä, mistä koira on ton saanut päähänsä!!) jos ollaan tehty hommia pitempään ja sit lopuksi poispäinajoa niin että minä oon lähellä (alle 20m) jos olen kauempana (n. 100m) ni poispäinajo ja suunnat pelaa hienosti! Tästä oon tosi ylpeä!!

Pitää porukan läjässä hyvin. Porukasta yrittää pois aina pari hiehoa (nuorempia) ja eilen sain sit onnistumaan "look backin" :D hehhee, minäkin tein sen!!! ja porukka läjään taas hienosti.

Nyt osasin ennakoidan ne Wallun näykkäsypaikat hyvin, ja tehtiinkin koko treeni niin että elukat pysyi rauhallisina ja eivät tehneet pukkilaukka pököttelyjä suuntaan tai toiseen..

Suunnat pelaa aikas hyvin, vaistonvastaisetkin.. Välillä kyllä menee ihan pyllylleen kaikki, eli ei viel voi sanoo et suunnat olisi missään nimessä "selkäytimessä" mut jospa ne sinne viel ehtis.. Harmi vain kun säät menee tämmöisiksi, ni on pakko ottaa viimeiset elukat sisälle, ni treenitkin loppuu sit siihen... ja pitkä talvi tulossa...

Kallen kans ollaan tehty pihamaa ja kalsaritokoja :D Sivulletuloja (koira kierossa mut niinoon minäkin :) )  parin askelen seuraamista namilla ja maton päällä istu-maahan-seiso vaihtoja niin että minä noin 1m päässä... jos mie osaisin niin oppishan se :) nokkela miäs oikeesti!
 Nyt alkaa olla 3vk leikkauksesta ja soitin tänään Kouvolaan ja kyselin lisäneuvoja ja varasin lokakuun alkuun kontrolliajan...
Hirvittää mitä kontrollissa paljastuu. Miten jänteet on pysyneet paikallaan... Rajoitetulla liikunnallahan Kalle on ollut, ja pääosin se on onnistunut hyvin... Pääosin... On nimittäin oma hommansa, vaikka vedonestovaljaat onkin päällä, estää koiraa hinaamasta ja estää sitä hyppimästä vasten. Sormet ristiin ja ruksi seinään ja toivotaan et jännepatentti on pysynyt kohdillaan!! Seuraava vaihtoehto nimittäin on sit nievelen jäykistäminen.... Tää epätietoisuus on ihan kamalaa! Tässäkin asiassa...

Lennu on taas viettänyt sellaisia aktiivi "eläkeläisen" elämää. Eläkkeellähän Lennu ei varsinaisesti ole, terve koiruus, ainakin nyt. Mikään muu kuin minun "laiskuus" ja rahanpuute estää kisaamasta aksaa Lennun kanssa.... Toisaalta näin vajaan vuoden tauon jälkeen Lennu on paljon rennonpi ja iloisempi. Lihaksistolleen rennonpi että mieleltään. Ollaan pikkuaksatreenejä tehty (meidän Marjo alkaa olla tosi taitava aksaohjaaja, tekee persjätöt ja takaleikkaukset ihan tuosta vain sekä Wallun että Lennun kanssa! ), jälkeä ollaan ajettu ja "apukoiran" tärkeää roolia on Lennu päässyt paimennushommissa suorittamaan.. Eipä näytä koira olevan sen onnettomampi kuin ennenkään, ainakaan minun silmiini.
Kohta alkaa pyörimään treenivuoro joensuun uudessa aksahallissa... Otan tavoitteeksi treenata talven aikana sellaista "hyvänmielenaksaa"... Lennun sekä Wallun kanssa. Kallen asioita katsotaan sit kunhan alkaa olla ajankohtaista, kunhan tietää mitä jalka kestää ja mitä ei... (ajatuksena aika kutkuttava, että tekisinkin Kallesta toko-koiran, kun minä en osaa sitä lajia yhtään, enkä ikinä pääse mihinkään porukkatreeneihin kun työt sotkee juttuja... ) Kaikkeenhan pitää varautua! Kisakalenteria en oo etes muistanu katella, kun noi rahavarannot meinas vähän niinku loppua tossa välillä, niin ei oo ollu mihinkään "ylimääräiseen" laittaa yhtään rahaa... Ja toisaalta kyllä se tätä nykä totta on että et sie kolmosissa pärjää, jos et treenaa yhtään... Ja viimeks oon tehny aksaa "kunnolla" niissä piirinmestaruus kisoissa, jotka oli joskus kuun alussa... Eli ei kyllä voi sanoa, et olisin ollu tolta osin aktiivinen...

Marjolle tehtiin nyt viikonloppuna huoneen seinälle sellanen hieno "tilataideteos".. Pitää käydä näppäilee joku kuva, kunhan ehdin :D Bongattiin sillon Kouvolan leikkausreissulla Sinooperi ja sieltä piti ostaa sapluunoita ja sellasia tarroja.... Tuli aika hieno, vaikka ite sanonkin! Olipa ihan mukava nährätä Marjon kans porukassa teosta, alkaa olla sen verran iso tyttö jo, että malttaa tehdä kunnolla asioita ja mikä parasta kuuntelee ainakin välillä neuvojakin!!

Oi voi... kello on jo 12... siinä se päivä lähti menemään.. On tainnu jo lopettaa vesisateenkin, eli taidan sittenkin vuorautua lämpimillä vaatteilla ja lähteä isojen poikien kans vaikka mettälenkille... Kallen kans pitää kyl kans jotain kehitellä...

Juups joops... eli mennäänpäs sitten.. Se on moro!

-Pirjo-

Tieto lisää tuskaa

Eikö?

Sain tässä yhtenä iltana puhelun. Se tuli eräältäWallun vuoden ikäisen pennun omistajalta. Kertoi pentunsa saaneen epileptisen kohtauksen sinä iltana. Sydän pysähtyi. Putosi polviin.

Epilepsia. Se peikko. Se kirous, jota ei toivo yhdellekkään koiralle. Ihan vain sen peruuttamattomuuden vuoksi.

Nyt sitten odotellaan tuleeko toista kohtausta. Tutkimuksiin pennun omistaja ei halua lähteä. Toivomme (tai pelkäämme) siis seuraava kohtausta. Toivomme että se tulee päiväsaikaan, niin että joku sen huomaa. Ettei se tule työ-aikana, eikä yöllä...

Tieto lisää tuskaa. Kaikki Wallun jälkeläiset ovat olleet ihania. Täydellisiä siinä mitä omistajansa ovat ruenneet niiden kanssa tekemään. Maailman parhaita!

Mikäänhän ei ole varmaa ennenkuin todistetaan/tutkitaan. Niin ei tämäkään tapaus. Koiralla on voinut olla jokin myrkytys (oli syönyt/kaivanut kukkasipuleita päivällä) ollut joku muu häiriö...

Mutta kyllä toi epilepsia on sellainen peikko jota ei haluaisi kuulla....

Nyt voisi tietenkin asennoitua niinkuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Eihän mitään ole todistettavasti tapahtunut. Kun ei ole tutkittu. Mutta onko se itsensä pettämistä? Onko se ihan valhetta, se että kasvatat sairaan koiran jälkeläisiä? Kuinka tähän pitää suhtautua? Kaikki hommat seis, kunnes tiedetään varmaksi onko se ollut epilepsia kohtaus, myrkytys tai jokin muu häiriö? Vai painetaan villaisella ja ollaan hys hys? No, oma kantani tuli varmaankin selväksi jo kun julkaisen tämän kirjoituksen, sekä täällä "vanhalla" blogilla, kuin tuolla uudemman puolella.. Tämä on asia, mikä pitää ottaa vakavasti, ei hyssytellä eikä salailla. Ei asioita niin hoideta. Toisaalta ei pidä lähteä maalaamaan niitä kuuluisia pirujakaan seinälle! Pitää todeta tosiasiat, käyttää maalaisjärkeä ja -harkintaa.

Joo... vois sanoa et en ole ollenkaan laisinkaan iloinen, mutta kerroin kuitenkin... Ylpeä olen siltikin joka ikisestä koirastani, enkä antaisi pois vaikka mikä olisi!

-Pirjo-

Hurjan aktiivista...

Meno on vauhdikasta tätä nykyä :D  Tai no miten sen nyt ottaa... Ei me kauas olla täält kotoa kammettu, tääl on hyvä olla :) Mut touhuttu on!

Kallen pään aktivoimiseksi olen sit aktivoinut vähän itseänikin ja myöskin vanhempia poikia. Eli jälkeä ollaan muutamana päivänä tampattu ahkeraan... Kallelle ahkeraan toisille vähemmän :) Mut joktapaukses nenut toimii hyvin. Onneks ei oo kukaan viisaampi ollu katsomas niit jäljentamppaus talkoita... Oikeesti en oo varmaan kauheen hyvä tossa hommassa, mut alusta loppuun noi pojat seuraa jäljellä, se riittää minulle :D Nyt Kallella alkaa olla aika hirmuinen vauhti jäljen ajossa... ei meinaa näppivoimat riittää kun hinaa menemään :/... jäljellä pysyen vielä!

Lisä aktivointina oon naksutellu Kallelle sivulle tuloja (ei meinaa onnistua ilman keulimista, mikä paha jalan takia...) kahdellakin tavalla, sekä istu/maahan/seiso vauhteja ilman siirtymiä... todettava on et pitänee noi vaihdot opettaa niin et peppu pysyy hollilla ja etupää liikkuu, kun tuntuu olevan helpompaa näin..

Hiehotkin on saaneet liikettä (nuorimmat hiehot ottaa aina pukkilaukka pököttely vaihteen silmään kun koira lähelläkin, vaikka ei hirtä etes kinttuun kiinni...) ja nyt alkaa suunnat vähitellen vahvistua vaikka välimatkaa olisi, ja uskaltaa Wallu-miäs mennä kyl pysäyttämään täydestä vauhdista, ja pysähtyy nimittäin! Eilen illalla tein porukka treenin Lennun ja Wallun kans... Oi se tunne, kun koirat makaa vajaan 100m päässä ja huudat "oikee" kun Wallu ottaa oikeen suunnan!.... ja Lennu hirttää kiinni :/.. No onneks Lennulle ei käyny mitenkään ja onneks se uskoo kun sille sanoo maahan.... Änyväy, pojat pelas sit loppusalla ihan mallikkaasti yhteen, harvoin Lennua etes otankaan näihin karkeloihin kun sillä meinaa hirttää ihan oikeesti kaasun. Yleensä sillä seurauksella et pyörii hiehojen mahan alla väkkäränä kun ei saa kuitenkaan käännettyä elukoita..Mut eile onnistu. Ja olipa hienoo!

Huomenissa olis Kallen tikkien poisto. Siis siinä se kaksi viikkoa on menny! Melkein huomaamatta! Kallesta on tässä ajassa tullu koiran näköinen (lue: on lihonut) on oppinut (vähän pakon edessä) ottamaan rennosti  ja sen kyllä tekee...

 

Lomittajan kans tässä yks päivä siivottiin vähän tota navettaa... Minä sit kiireel menin antamaan yhtä

juttuu lomittajalle, ja kaatua rämähdin pitkin pituuttani niin et naama meinas tirskahtaa ritilälle... Samassa hätäkässä sit peukalon kynsi nousi pystyyn ja hyvä ettei tullut murtumia.... Arvata saattaa kun näinkin monta kiloa elopainoa rätkähtää tantereeseen, et tanner ihan tärisi :D ja kipeetäkin teki! Noh onneksi selvisin ehjin nahoin, siis lukuunottamatta peukalon kokemia vaurioita.... Koska nyt meillä on toipilaana Kalle, ja kohta on sit Mikko hevosen leikkaus (joo-o... vikaa löytyi ja leikata pitää... toipuu kuitenkin, aikanaan, mut toipuu! )eli Mikkokin on kohta toipilas... ja jos minä olisin hajottanu viel itteni niin sit ois varmaan kaikki hommat kaatunu! Mut onneks ei...

 

Ja taas kello rientää! Eli kahville mars, ja navettaan hommiin... Palaamme jälleen astioille..

 

-Pirjo-

 

 

 

Rento meininki :D

Kirjottaa tänne näes ... Kun tietää että tätä blogia ei nyt ihan kaikki hevosukot ja muutkaan "negatiiviset" ihmiset pääse lukemaan :D Mut välttämättä ei tänne sen suurempia salaisuuksia tule kirjoteltuu, eikä sen ihmeempiä asioita vuodatettua....

Noh, jokatapauksessa tänään on tullu vettä kuin esterin perseestä, niinkuin sanonta kuuluu, ja ollu järkyttävä ukkonen! Pikkasen vähiin on Kallenkin ja ainakin muiden koirien ulkoilut jääneet tältä päivältä. No ei sen takia et ois ukkospaniikkia, mut minuu laiskotti lähtee kaatosateeseen lenkkeilemään.... Jospa noi vanhemmat pojatkin pysyis nahkoissaan huomiseen...

Soittelin maanantaina ja tiistaina sit vastasivat soittopyyntööön, siis soitin sinne kouvolaan, univetille... kyselin tarkemmin tosta Kallen jalka-asiasta, paketoinnista, tikeistä ja liikunnasta. No sen seurauksena aloitin uudestaan rimadylin syötön ja pakettia vaihdan tarvittaessa tiheämmin.... ja Kalle ei sit saa sitä vähääkään liikkua, eli liikunta minimiin (max 10min kerralla, hidasta käyntiä :/ ...) . Ei oo muuten helppoo... Noh aivotyöskentelyä olen täs viritellyt Kallelle sit sijaispuuhaksi... mut kun kaikki pitää tehdä sata lasissa loikkien... hui ja huoh... vielä pitää väähän säätää ilmeisesti tätä juttua...

Matti oli eilen, kun oli pouta päivä puimassa iltapäivästä tonne iltaan asti.. Oli kyselly anoppia navetta-avuksi, mut oikeestaan hyvä kun ei tullutkaan, kun hän on ollut niin kipeä (anoppi siis). Hoitelin sit navetta hommat yksin, ei niin "iso homma" mut väsyttää silti... ja tenniskyynärpää ärtyi :/... Tänään ei sit puintihommia sattuneesta syystä ollut niin meni navetta hommat sit ihan sujuvasti, kuin vanhalla avioparilla kuunaan :)

Minun kamera hajos.. tai joka kerta kun salama pompsahtaa niin kuvaa ei saa otettua ja erroria välkyttää.. Tyhmää. Vanhaa malliahan se on ollutkin mut just nyt ei olis vara hankkia uutta, tai ainakaan sellaista millaista vähän haikailen...

Mikko käväisi suorittamassa kiitolaukka lähdön Joensuussa... En tiedä sit loppupelissä (eikä Mattikaan) mitä siin lähdös oikeen tapahtui... Lämpällä ja esittelyssä kaikki ollu ok, mut heti kun pääsivät auton takaa matkaan Mikko otti pahan laukan (en oo ikinä nähny sen menevän tollasta laukkaa, ihan ryösti...) ja siihen meni sit se lähtö... Matti pikkasen arveli, et kuski olis romauttanu piiskalla, ja sitähän ei herkkähipiäinen Mikko ihan kavioittenlomasta katsele suosiolla... Noh, joka tapaukses, seuraavana aamuna Mikko ontui... ei pahasti mut kuitenkin. Ja nyt sit Matti ja Mikko matkaavat Tampereelle perjantaina klinikkareissulle.... Toivotaan et vika löytyy, ja olis korjattavissa!! Mut todennäköistä on et meidän perukoilla on kohta kaksi toipilasta....

Marjo on nukkunu jo yli viikon yksin yläkerrassa. Reipas neiti <3 Ja tekee läksytkin pää-asiallisesti omassa huoneessaan. Suunniteltiin Marjon kans et tehdään sellainen seinä juttu sinne ... kävin jo tarvikkeet ja maalit ostamassa... laitan sit tänne kuvia, kunhan saadaan tehtyä se valmiiksi... siit tulee hiano!

Nyt mie lähen Kallen pissikeikalle... edellinen tehtiinkin kaatosateessa, eli tän illan puhteina on viel uuden paketin (kuivan siis) tekeminen... Ja tämänpäivän paketin kuosina on ollut keltaisella pohjalla vihreitä neliapiloita :D Kalle on too-osi onnekas tänään :)

Mut palaillaan taas...
-Pirjo-

Syke kateissa, eikä ihme :D

Joo.. eilen oli piirinmestikset.. Osallistuin niihin sit Wallun kans, kun tuli ilmottua hurjan aikaseen ja rahaa sain just ja just haalittua ilmomaksuun... Kaks rataa meni ok, ihan hyvällä sykkeellä. Ekalla kolmanneks viimenen este oli keinu ja en ottanu haltuun sen jälkeen ni käväisi tekasemas yhden ylimääräsen hypyn, muuten ok rata, mut tietty hyl.

 Toinen rata oli kans aksarata, eka piirinmestis rata... ja yksi rima :/... rimoja tulee niin harvoin, niinku kaarroksiakin et meinasinpa typertyä sen takia kokonaan, mut sitkeästi pinnistämällä maaliin...

 Nii, sit se viimonen hyppis... jo lähtiessäni tiesin, et olis pitänyt syödä jossain välissä jotain... tai edes juoda.. Se tankkaus se tankkaus... joka kisoissa (paitti Kajaanin ja jonkun muun ...)menee viimenen rata ihan kuutamolla kun ei aivot pelaa ja jalat ei kulje.. Niin nyttenkin. Alkumutkat selvitettiin ihan jees. Sit tuli kaamea kaarros, en kertonu kyl koiralle mitään käännöksestä. Wallu parka. Sit en meinannu osata ohjata putkeen.. Ja iloisesti hirtin koiran keppien ohi hypylle ja hyl (kepeille piti mennä). Noh kahlattiin se loppurata vähän niin sun näin loppuun... Mut ai elämä miten tulee paska fiilis kisoista, vaikka 2/3 radasta on menny ihan mukiin menevästi, kun viimeinen rata ns. kusee...Hoh hoh. Todettava on et treenata pitäs. Tuomarille tuumasin kun menin hakemaan kilpakirjaa (Pajari) et ei ollu sit kiinni siitä et muurissa on aukko :D , se oli se Kajaanin muuri kuulemma Pajarin tekemä.. Joka tapauksessa, ei vielä saatu viimestä hyppis sertiä, eikä näin ollen lopeteta aksaa vielä :D

Matti läks taas raveihin Mikon kans. Peukkuja pystyyn, et juoksu sujuisi, eikä tapaturmia sattuisi! Enää ei montaa starttia ole tarkoitus Mikon juosta ennenku alkaa talvitauko. Tais Matti kertoa, et sit jää tauolle kun alkaa hokkikelit... ja parempi niin, ei tartte huolehtii , kuinka askelet sopii alle hokit kengissä ja muutenki on se niin sairaan kylmää touhua...

Kalle ... voi mulla mennä hermot sen kanssa ihan oikeesti... luulis et olis kipee ja varois, mut paskan marjat... nyt käyttää jo kinttua hitaammassa vauhdissa ihan täysiään ja tarkkana pitää olla et ei pompi ja loiki miten sattuu! Jus äsken loikkelehti tuvan pöydältä varastaa pizzaa... Ja eilen kun Kalle oli viettäny häkissä reiliun 6h sil aikaa kun mie olin kisoissa, ja läksin sit käyttämään ulkona pisu keikalla, pompittiin ja pakitettiin edessä kantaen keppejä ja mitä vain lelun tapaisia mitä löysi yrittäen saada minut tekemään jotain yhdessä.... ja erehdyksessä oikaisin pihan (eli aksaesteiden ohi) poikki ja yksi konkkaloikka könkkää kolmella kintulla puomia pitkin tehden täydellesen 2-2:n päähän... Huoh... Päivä kerrallaan....

Lennu taas ... on ihan oma raivostuttavan rakastettava itsensä.. Tervehhän koiruus olisi, ja olis ollut ihan mahdollista kisata senkin kans PM-kisoissa... mut kun ei ollu rahaa. Vali vali... Kyl se talous tasottuu ajan myötä ja pitää ja haluankin vielä kisata Lennunkin kans.. Lennun ja minun yhteistyö pelaa pirun hyvin sillon kun mulla on kunnon prkl meininki ... muuten kaatuu vähän kaikki...  Kohta alkaa pyörimään treenivuoro jns uudes koirahallissa... jospa sinne mukaan pääsisi joskus etes kampeamaan (kahden koiran paikan oon varannu) ja tulis etes jotain treenattua silleen johdonmukaisesti....

Nyt pitänee lähtee vatkaamaan marjapuuro loppuun ja maidon hakuun, et pääsee herkuttelemaan! Nam!

Palataan taas ystäväiseni :D!

Jaahas, nyt se on sit tehty :D!

Tämä uusi blogi nimittäin. Katsotaan kauanko pinnistelen ja päivittelen... on aika paljon harventuneet nää päivitykset aikojen saatossa... sitä kun tulee vanhaksi :D!

Noh, nyt tää on tääl ja kunhan täs ehditään, niin "paljastan" suunnitelmia isommastikkin.... katsotaan sit ajan kans mitä tulee toteutumaan! Mut suunnitellahhan aina saa! Ja pitää!!

-Pirjo-