Kallen pään aktivoimiseksi olen sit aktivoinut vähän itseänikin ja myöskin vanhempia poikia. Eli jälkeä ollaan muutamana päivänä tampattu ahkeraan... Kallelle ahkeraan toisille vähemmän :) Mut joktapaukses nenut toimii hyvin. Onneks ei oo kukaan viisaampi ollu katsomas niit jäljentamppaus talkoita... Oikeesti en oo varmaan kauheen hyvä tossa hommassa, mut alusta loppuun noi pojat seuraa jäljellä, se riittää minulle :D Nyt Kallella alkaa olla aika hirmuinen vauhti jäljen ajossa... ei meinaa näppivoimat riittää kun hinaa menemään :/... jäljellä pysyen vielä!
Lisä aktivointina oon naksutellu Kallelle sivulle tuloja (ei meinaa onnistua ilman keulimista, mikä paha jalan takia...) kahdellakin tavalla, sekä istu/maahan/seiso vauhteja ilman siirtymiä... todettava on et pitänee noi vaihdot opettaa niin et peppu pysyy hollilla ja etupää liikkuu, kun tuntuu olevan helpompaa näin..
Hiehotkin on saaneet liikettä (nuorimmat hiehot ottaa aina pukkilaukka pököttely vaihteen silmään kun koira lähelläkin, vaikka ei hirtä etes kinttuun kiinni...) ja nyt alkaa suunnat vähitellen vahvistua vaikka välimatkaa olisi, ja uskaltaa Wallu-miäs mennä kyl pysäyttämään täydestä vauhdista, ja pysähtyy nimittäin! Eilen illalla tein porukka treenin Lennun ja Wallun kans... Oi se tunne, kun koirat makaa vajaan 100m päässä ja huudat "oikee" kun Wallu ottaa oikeen suunnan!.... ja Lennu hirttää kiinni :/.. No onneks Lennulle ei käyny mitenkään ja onneks se uskoo kun sille sanoo maahan.... Änyväy, pojat pelas sit loppusalla ihan mallikkaasti yhteen, harvoin Lennua etes otankaan näihin karkeloihin kun sillä meinaa hirttää ihan oikeesti kaasun. Yleensä sillä seurauksella et pyörii hiehojen mahan alla väkkäränä kun ei saa kuitenkaan käännettyä elukoita..Mut eile onnistu. Ja olipa hienoo!
Huomenissa olis Kallen tikkien poisto. Siis siinä se kaksi viikkoa on menny! Melkein huomaamatta! Kallesta on tässä ajassa tullu koiran näköinen (lue: on lihonut) on oppinut (vähän pakon edessä) ottamaan rennosti ja sen kyllä tekee...
Lomittajan kans tässä yks päivä siivottiin vähän tota navettaa... Minä sit kiireel menin antamaan yhtä
juttuu lomittajalle, ja kaatua rämähdin pitkin pituuttani niin et naama meinas tirskahtaa ritilälle... Samassa hätäkässä sit peukalon kynsi nousi pystyyn ja hyvä ettei tullut murtumia.... Arvata saattaa kun näinkin monta kiloa elopainoa rätkähtää tantereeseen, et tanner ihan tärisi :D ja kipeetäkin teki! Noh onneksi selvisin ehjin nahoin, siis lukuunottamatta peukalon kokemia vaurioita.... Koska nyt meillä on toipilaana Kalle, ja kohta on sit Mikko hevosen leikkaus (joo-o... vikaa löytyi ja leikata pitää... toipuu kuitenkin, aikanaan, mut toipuu! )eli Mikkokin on kohta toipilas... ja jos minä olisin hajottanu viel itteni niin sit ois varmaan kaikki hommat kaatunu! Mut onneks ei...
Ja taas kello rientää! Eli kahville mars, ja navettaan hommiin... Palaamme jälleen astioille..
-Pirjo-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti