sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Hupsis... talvea taitaa tehdä!

Onpas mennyt sujuvasti ja nopsasti tämä lokakuu... ainakin tähän asti. Nyt on jo parina yönä ollut ihan kipakkakin pakkanen... Miten ihanaa vaihtelua jatkuvaan vesisateeseen! Kun kerran nyt talvi alkaa kolkutella nurkissa, niin tulisi kerralla kunnon talvi ja lunta, eikä jahkais loskan ja pimeän jaksoa.. Taitaa olla toiveajattelua!

Kallen kanssa käytiin Kouvolassa kontrollikäynnillä. Hyvältä näyttää kintun suhteen. Liikuntaa saatiin lupa lisätä, kipulääkettä tarpeen mukaan.. Pakettiakaan ei tarvitse enää punoa jalkaan, kun vain ei toipilas pääse nuolemaan kinnertä ja rikkomaan ihoa.. Eli pönttökausi jatkuu... ja häkkilepokin.. Oon yrittänyt (huom, paino sanalla yrittänyt) opettaa Kallelle toipumisaikana perusasentoa, seuraamista, istu, maahan ja seiso vaihtoja, jälkeä ja esineruutua... vaihtelevalla menestyksellä... Ja loppudilemma on, et toivon, toivon tosi kovasti, että Kallen jalka tulisi kestämään aksaa jossain muodossa tai ainakin paimennusta!! En osaa tota tottis asiaa... en yhtään. Tuleehan Kalle perusasentoon... niin että jysähtää reittä vasten.. mut tulee sit toisinaan niin että istuu sivuttain minun edessä... tai takana ;D Vitsikäs kaveri! Seuraamista ollaan tehty namin kans n. viisi askelta... keulii... ilman namia menee pikkasen paremmin, mut en osaa jättää käsiapua pois... Hirveetä! Ihan oon onneton täs asiassa!! Kysykää mitä vain aksasta, kyl osaan jonkin kikka kolmosen neuvoa, mut tottis... Argh! Ei ole mielikuvitusta että osaisin tehdä jutuista kiinnostavia tai että osaisin opettaa niitä laisinkaan... Eli pikkasen toivottamalta tuntuu...

Tässä toipilas itse... puristelee niin mahdottomasti :D


Wallun kanssa otettiin Kouvolan reissu viikolla sit viimeiset viisi hiehoa sisälle. Olipas näppärää :D Vaikka ite sanoinkin. Toki sisällehhän hiehot oli tulosillaan olleet jo pitemmän aikaa, kun joka paikka lainehtii vettä ja on kurjaa, mut eipä tarvinnut huudellakkaan hiehoille, avasin vain oven ja portin, lähetin Wallun hakemaan ja otin sisälle.. Onni on omistaa toimiva koira! Matin apua en edes kaivannut, ja Matin tuntien oli varmaan helpompikin ottaa elukat sisälle vain Wallu apuna.... Nyt ollaan sit palauduttu sisäruokintakaudelle ihan täysiään... työt on koirilla aika vähissä, Lennun kantti ei kestä olla mukana edes pikkuvasikka (tai noiden alle 6kk ikäisten vasikoiden ) hommissa, Wallu taas hoitaa nekin hommat tosi nätisti... Mitä nyt joskus tuntuu intoa olevan vähän liikaa... eli meinaa painaa vasikoita karsinan päästä päähän "omaan sottaan" ja pitää komentaa olemaan paikallaan...

Lennu mennä viipottaa entiseen tyyliin. Kävin tässä "poikien" kanssa aksakentälläkin (!! Siis minä!! En oo koko kesänä treenannu, mikälie päähänpisto tullu kun piti lähtee kentälle!!) treenimässä vähän... Kyllähän pojat kulkisi. Lennu kulkisikin tosi hyvin.. Wallusta taas näkee, et ollaan tehty muita juttuja koko kesä (tai viime vuosikin..) mut kulkeehan sekin. Kovempaa toki varmaan menisi, jos olis aikanaan treenattu enemmän.. Mutku mie oon niin laiska :) On se jännä miten sitä sillo kun sai ton muksun (Marjon siis) vannotti ja vakuutti, et harrastan ihan samalla tavalla kuin ennenkin.. No aika pitkäänhän sitä harrastikin. Kävin molempien poikien kans kuitenkin agi SM:t ja Lennun kans karsinnoissakin... Mut nyt, en tiiä oonko tullu ihan oikeasti "vanhaksi" (sanokaa vaan , et oon :D älä selitä :)) ) kun tuntuu et aika luiskahtaa, ei ehdi eikä meinaa jaksaakkaan.... tai no on varmaan elämän arvot vähän vaihtuneet... On toki ihana edelleen harrastaa, tuntuu vain että harrastamisen luonne on muuttunut, pipo ei ehkä kiristä enää samalla tavalla, tai maailma ei kaadu vaikkei tulekkaan tulosta... Nauttii vain yhdessä tekemisestä ja irtiotoista arjesta... Univetiltä sain Kallelle sillon lääkkeitä kun käytiin leikkuulla, muovipussissa jossa luki : "Lemmikit eivät ole koko elämämme, mutta ne tekevät elämästämme kokonaisen"  Juuri näin!!

Kamera on vaipunut jonkinsortin syys horrokseen, kun päivät on olleet niin hämäriä ja sateisia, ettei ole tullut kuvia otettua... Kunnes sitten eilen aurinko paistoi kirkkaasti ja päätettiin Marjon kans ottaa kamerat ja lähteä kuvaamaan vielä viimeisiä muuttomatkalla olevia joutsenia.. Joutsenet oli kerenneet lähteä jo pellolta joelle, ja sen verran kauas että ei niistä kuvista kovin kummoisia tullut... Jokusen kuvan nappailin sit Viensuun sillalta, toinen Petäjäjärven suuntaan , toinen on sit Kuusenjuurta ja Pielisen suuntaa... Kauniita maisemia meilläpäin!

Osa joutsenista joella..





Viensuun sillalta Petäjäjärven suuntaan..
 
Viensuun sillalta Kuusenjuurta ja Pieliselle päin...

Tulipas jätti isona toi viimeinen kuva :D Noh, ei kai se haittaa!

Ensi kesästä uskoisin että tulee erilainen pitkästä aikaa... meininkinä ottaa pari kesäpossua (auttaakohan Wallu niidenkin hoidossa :D ) ja tattadaa! Lampaitakin olen suunnitellut ottavani... tyyliin kesä juoksutetaan ja syksyllä koirien pakastimeen... Katsotaan nyt miten suunnitelmat etenevät, saanko järjestettyä laidunta ja silleen, mut kovasti paljon jo odotan, jos vain kaikki onnistuisi! 

Mutta joo... sellaisia juttuja meillepäin... Eilen muuten ajelin maitokärrillä muutaman (pienen) kuorman koivuhalkoja tuolta puolen kilometrin päästä tähän piha liiteriin (sitä hyötyliikuntaa nimen varsinaisessa merkityksessä, eikö? ;D ) ja nyt alkaa mökki lämpiämään mukavasti! Ja kaivelinpa leipätaikina pytyn esille "kesävarastosta"... Syksy, hämärä ja kylmenevä ilma saa aikaan ihmeellisen mieliteon päästä tekemään ihan itte ruisleipää... vaikkei se aina onnistukkaan, mut onneksi meillä on Mikko-hevonen, joka mutustelee kaikki "ylijäämäleivät" enemmän kuin mielellään!!

Lähdenkin tästä hämment'ämään uunia ja laittamaan pyttyä (taikina sellaista) likoamaan...

Se on moro!

-Pirjo-

Ei kommentteja: