Mulla oli pitkästä aikaa "lomaa".. ihan kokonaiset kolme päivää! Oli kyl mukava. :D Ja tarpeeseenkin tuli...
Perjantaina käytiin muksun kans ratsastustunnilla. Toisaalta oli onni, et keli oli niin kova, ettei pystynyt kentällä menemään käyntiä kovempaa, ni ei lihakset kipeytyneet tän enempää... Toisaalta ainahan se olis kiva kokeilla taas taitojaan eri hevosella harjoitusravit yms. kuviot... Seuraavalla kerrallla sitten... Yllättävän vaikea kaivaa sieltä muistin syöveristä niitä taivutus ja kokoamis oppeja... kun ne alunperinkin on silleen "itseoppinut ja opettanut" meidän ponille ... vuonna kuokka ja kirves.. :D
Lauantaina oli sit aamupäivällä lähtö kohti Kajaania RumaRakin järjestämälle Janne Toivolan aksa koulutukseen ja liikkuvuustreeneihin..
Ekaks päästiin katsomaan rataa omalla ajalla Jannen pitäessä ruoka taukoa. Rata ei tuntunut (heh ) pahalta, tiesin että kyllä me homma hoidettas Wallun kans, jos vain rytmi löytyisi... Sit taidettiin istahtaa kuuntelemaan Jannen asiaa... juttua siitä millaisena ja mitä agility Jannen mielestä sisältää... Tuttua asiaa ihan fiksulla tavalla ulosannettuna.. Siinä suhteessa oli "minun turvan myöteistä" et ohjaa ja tekee aksaa (Janne siis ) silleen simppelisti ilman ylenmääräisiä krumeluureja ja ohjauskuvioita, yhdessä nauttien koiran kanssa.... Me like! Ja on muuten päässy sillä tyylillä aikas pitkällekkin...
Sit katsottiin rataa porukassa... käytiin vaihtoehtoja läpi, mikä fiksua mikä ei ja vähän jokaiselle taisi löytyä "se oma tapa" (tästäkin tykkäsin, ei ollu pakko vetää saman kaavan mukaan, vaan tehtiin asiat niin kuin kyseiselle koirakolle oli "luontevin") ja jos oli "kahden kauppa" niin kellotettiin ja vahvistettiin sitä nopeinta..
Käytiin porukalla läpi ohjaajan lämmittely ohjelma, jonka Janne vetää kavereidensa kanssa aina läpi ennen starttia... Kummasti syke nousi ja lämmin tuli sitä tehdessä, noh tietty niinhän se oli tarkoituskin... aika kokonaisvaltainen ohjelma saatiin itsellekkin käytettäväksi, siinähän se kunto kohoisi kun tekisi edes sen aina ennen ekaa starttia... :D
Tässä välissä treenasi sit toinen porukka, mie kävin väliajalla kattomas yhtä Wallun kakaraa, Ässää ja talouden pikkupenneleitä :D Ässä onkin salskea nuorimies varustettuna ihanan sopivan lyhkäisellä karvalla... Sama pää ja ilme kuin Wallullakin ja kuulemma sama tuijotus asentokin :) Ja hirmuisen kova juoksemaan (päihittää talouden aikuisen uroksen Udon mennen tullen ja ikää vasta reilu 7kk :D)
Ja ne pikkukakarat <3 Suloisia karvaisia ihania pennunhajuisia pulleroita varustettuna saakutin terävillä hampailla!! Onneks ei nyt ole tilaa uudelle pennulle, vois muuten kuume iskeä kun yhdellä jos toisella on pieni kasvamassa, tai pentuja lauma...
Sit päästiin treenimään...
Mut wau! Walluhan tykitti ihan hienosti!! Ja hiveli itsetuntoa kovasti kun Janne kehui Wallua ja sen etenemää ja taitoa hypätä ja koota itsensä <3 Kuulemma ihan suomen kärkivauhteja menee, kun vain tietää minne mennä :D Siinäpä se tiivistetysti..! Sepä se... Kun rytmi katoaa niin homma leviää.. Eli ei mitään uutta itä rintamalla ... kyllä se pikkaisen pilkahteli se rytmikin sieltä jostain kaukaa... eli löytyisi se kun vähän treenisi... Perusjutut kuitenkin ihan hyvällä tolalla... kun vain ohjaajan pää nupin sais "kaakkoon tai kuntoon" ni rupeais sit tulostakin tulemaan... Pikkaisen kutkuttaisi yrittää viel tän kerran, kokeilla minne rahkeet riittää näin kaukana kaikesta asuvalla mualaisella... Noh, pitänee miettiä...
Treenien päätteeksi vetästiin sitten liikkuvuustreenit :D Huh heijaa! Rata sisälsi pätkiä eteenpäin juoksua, takaperin juoksua, sivuliikettä maahanmenon pujottelua ja loppusuoran (heh n. 5m!) Ja kylläpä tämän akan kintut hapotti! Hapotti ekan kiekan jälkeen, mut kun toinen kiekka vedettiin ni hapotti vielä enemmän!! Mut mie tein sen! Paransin vielä roimasti aikaa toisella kierroksella, eli ei ihan niin rapa kunto kuitenkaan!!
Ja yöksi kotiin... koirille eväät, saunaan ja nukkumaan. Onneks sunnuntaina oli kellojen siirto talvi aikaan, eli tuli kuitenkin nukuttua ihan täydet unet, vaikka kello pirahtikin 5 aikaan soimaan... Pientä aamupalaa koirien pissitys ja matkaan.. Siis kohti Kajaania. Perillä olin sen verran ajoissa et kävin kunnon lenkillä (Kalle oli Wallun kaverina mukana). Tekaisin Kallen kans parit putket ja kepit ja voi voi... kyl on harmi jos ei kinttu kestä... toivomme siis!
Sit katsottiin taas rataa... Minun aivot oli jääneet ilmeisesti ihan kesä aikaan, ja en saanut jalkoja liikenteeseen...Ekalla kiekalla tuli pari kämmiä, ne selvitettyäni sain jollain tavalla loppuradan väännettyä... No sit ruettiin viilaamaan lopun kuvioita vähän nätimmiksi eikä meinannu onnistua, ei millään! Aina myöhässä, aina väärä käsi huitasi ja aina vaikka mitä. Pöh. Kumma se rytmi kun ei meinaa löytyä! Rata oli kiva, haasteellinen niille joiden koirat eteni ja loikkasi pitkälle ( eli noh, minulle ja Wallulle ja sit Wallun yhdelle "kakrulle" omistajineen) jos ei opastusta tullut tarpeeksi ajoissa... Aikani väännettyäni sanoin Jannelle, et tässä lelu, tuossa koira. NÄYTÄ! Ja otti kuin ottikin Janne haasteen vastaan... Kaksi kertaa kasahti samaan kohtaan kuin minullakin... kolmannella kerralla meni ... noh, mitäpä sitä vähättelemään :D aika hienosti!! Ja olipa kiva kattoa miten oma koira pelaa ihan täysiään vaikka itse olin just ollut puikoissa ja seisoin vieressä katsomassa! Pikkasen se Wallulle ominainen vieraskoreus näkyi että katsoi vähän tarkemmin ehken Jannen ohjausta, mitä minun , mutta niinhän se pitää mennäkkin!
Nyt sit oon muuten kattonut jo kisakalenteriakin, pitkästä aikaa! Ja jospa se tästä tämä talvi harrastus taas pääsisi alkuun :D Siitähän sen näkee sit miten pitkälle sitä pääsee vai pääseekö minnekkään.... :D Onhan niitä aika monta juttua, mitä pitäs treenata sujuvammiksi, mieli saada tuloksia aikaiseksi... Mietityttää... joo-o...
Nyt täytyy taas lähteä... Se meitin halvautunut lehmä on yhä pitkällään.. Ei nouse Wallunkaan avulla... käännettiin Matin kans lehmä aamulla ja päivän aikaan oli kääntynyt kuitenkin takaisin aamulliselle kyljelleen... Pari päivää sitä pyöritetään enää ja sit jos ei nouse niin kyyti on kylmää... Kaikkia ei voi pelastaa vaikka haluaisikin, ja jos ei halua nousta niin ei... Jos positiivista tästä etsii, niin teki sentäs lehmä vasikan ja ois sit ainakin koirille ruokaa aika pitkäksi aikaa!
Sellasta tämä maalaiselo... Välillä vähän rankkaa..
Palaamme..
-pirjo-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti