No enivei, nukahdinkin sitten jossain vaiheessa.... Havahduin kun Kalle, meidän vahtikoira siis :) haukahti...kerran ja toisenkin.. Läksin katsomaan (eli siis unenpöpperössä komentamaan koiria olemaan hiljaa) mikä hätänä, samalla katsoin kelloa ... vasta 5... olisin saanut nukkua vielä puoli tuntia.. Plaah.. Kalle jatkaa haukkuaan ja Jalmari yhtyy konserttiin. Koko mökki varmaan hereillä kohta. Tyrkkään koiria ulos. No voi prkl! Hiehojen persaukset pyörähtää pihassa vanhan navetan nurkalta... Jalmari pissikäynnille ja koirat sisälle. Vaatetta niskaan, Matin herätys ja katsomaan minne ne hiehot pykäs mennä...Ekaks kävelemällä... ei näy, käännös takas ja fillarilla (Wallu mukana, tietty :) ) uusi yritys.... tiellä näkyy jälkiä, ja jokunen sontaläjä... Laitsalla on ollu 7 elukkaa ja kaksi sielä vielä oli jäljellä kun pihasta läksin. Lopulta naapurin talon takaa pellolta näkyy ravaavia hahmoja. Onneksi matkaa ei ole kuin vähän reilu puoli kilometriä... Fillaroin lähemmän, Wallulle komentoa et malttaa... sit oikeelle kaarelle ja hiehot minun luo ja ohitseni meidän tielle takas... sit mentiin pyöräillen hiehojen perässä pihaan, jos hienosti sanottas niin tehtiin puolen kilsan poispäinajo :) heh...
Soitin Matille matkalla et tulee toppuuttamaan etteivät jatka naapuriin matkaa ja avaa veräjän... vielä yksi käännös kun meinasivat läheä pitkin peltotietä humputtelemaan... ja suoraan portista sisään :D Helppoa kuin heinänteko!
Sit aitaa ehjäämään... Ja uusi prkl! Ne kaksi viimeistäkin olivat tykännneet lähteä "kierrokselle"... Onneksi noi elukat on liikuteltuja hyvin koirattuja ja ihmisrakkaita! Olipa helppo saada loputkin mörrikät takas aitaan ja aita "kasaan"...
Koko revohkaan pihasta lähtöineen kaikkineen meni sellainen 15 minuuttia, maksimissaan 20minuuttia... Aika hienoo :) Wallu on paras!
Ei me ikinä varmaan tulla koluamaan paimennuskisoja, ei opita varmaan koskaan muuta kuin perusasiat jollain tavalla ja hyvä että jotkut aksa karkelot käydään humputtelemassa "mummotyylillä" :) Mut en minä sellaista kaipaakkaan. Parasta on että koira tekee töitä minun kanssa, minun apuna, ja siitä on apua! Koira paikallaan. Juuri sellainen kuin minä haluankin... My best and only one Wallu (tähän sit rivi jos toinenkin niitä sydänmiä :) )
Toivon että tosta meidän nuorimmaisesta tulis samanoloinen... Arkisen työn sankari :) Lennusta homman tekijäksi ei ollut, eikä ole Kallestakaan samassa määrin... Katsotaan tuleeko sit Jalmarista...aika näyttää! Ja eipähän sitä ketään muuta pysty syyttämään onnistumisesta tai epäonnistumisesta kuin itseään, geenit on koirille luoja suonut ja kouluttajasta on aika pitkälti kiinni mitä koirista sitten loppupelissä tulee... Siis siitä miten hyvin osaat lukea kyseistä yksilöä ja miettiä sopivan koulutustavan joka koiralle... mulla on mennyt puihin jo monesti, mut vielä on intoa yrittää onnistuakkin :D Koiranomistamisen "suola"....
Nyt laitsanreunassa tykyttää uuden uutukainen paimen. Ukkonen oli ilmeisesti tiltannu vanhan pimeäksi kun se ei enää inahtanutkaan...
Nämä on niitä "kohokohtia" maalaiselämässä ja koiran pidossa. Kun huomaa että siitä "nyhräyshommasta" ja kuhanvain paimenteluista ja lammasteluista on hyötyä sitten kun se tiukkapaikka tulee!
Tulipahan päivitettyä :) kuiva teksti päivitys... taidan jonkun kuvan tähän loppuun etsiä "kevennykseksi"....
 |
| Jalmari 14viikkoa ja korvat on hörtsällään... |
 |
| Mikko polle pääsee pian tositoimiin ... jännää!! |
Palataan!
-Pirjo-
1 kommentti:
Ihana teksti :) Tuli ihan oma lapsuus ja nuoruus mieleen kun hiehojen tai useammiten lehmien perässä juostiin ja yritettiin niitä takaisin omalle laitumelle saada.. Kunpa olis meilläkin silloin ollut paimenkoira kaverina!
Ja oon niin samaa mieltä tuossa asiassa, että jokaiseen koiraan tutustuminen vie aikansa ja että pitää löytää jokaiselle sopiva koulutustapa. Tutkimus- ja oppimisretkellä ollaan itse kukin. :)
Taoon oon ollut tosi tyytyväinen, se on varmaan saanut juuri niitä hyviä geenejä ja ominaisuuksia Wallu-isältä ja se tekee nöyrällä, suurella sydämellä hommia mun kanssani :)
Lähetä kommentti