Eikö?
Sain tässä yhtenä iltana puhelun. Se tuli eräältäWallun vuoden
ikäisen pennun omistajalta. Kertoi pentunsa saaneen epileptisen kohtauksen sinä
iltana. Sydän pysähtyi. Putosi polviin.
Epilepsia. Se peikko. Se kirous,
jota ei toivo yhdellekkään koiralle. Ihan vain sen peruuttamattomuuden vuoksi.
Nyt sitten odotellaan tuleeko toista kohtausta. Tutkimuksiin pennun
omistaja ei halua lähteä. Toivomme (tai pelkäämme) siis seuraava kohtausta.
Toivomme että se tulee päiväsaikaan, niin että joku sen huomaa. Ettei se tule
työ-aikana, eikä yöllä...
Tieto lisää tuskaa. Kaikki Wallun jälkeläiset
ovat olleet ihania. Täydellisiä siinä mitä omistajansa ovat ruenneet niiden
kanssa tekemään. Maailman parhaita!
Mikäänhän ei ole varmaa ennenkuin
todistetaan/tutkitaan. Niin ei tämäkään tapaus. Koiralla on voinut olla jokin
myrkytys (oli syönyt/kaivanut kukkasipuleita päivällä) ollut joku muu häiriö...
Mutta kyllä toi epilepsia on sellainen peikko jota ei haluaisi
kuulla....
Nyt voisi tietenkin asennoitua niinkuin ei mitään olisi
tapahtunutkaan. Eihän mitään ole todistettavasti tapahtunut. Kun ei ole
tutkittu. Mutta onko se itsensä pettämistä? Onko se ihan valhetta, se
että kasvatat sairaan koiran jälkeläisiä? Kuinka tähän pitää suhtautua? Kaikki
hommat seis, kunnes tiedetään varmaksi onko se ollut epilepsia kohtaus, myrkytys
tai jokin muu häiriö? Vai painetaan villaisella ja ollaan hys hys? No, oma
kantani tuli varmaankin selväksi jo kun julkaisen tämän kirjoituksen, sekä
täällä "vanhalla" blogilla, kuin tuolla uudemman puolella.. Tämä on asia, mikä
pitää ottaa vakavasti, ei hyssytellä eikä salailla. Ei asioita niin hoideta.
Toisaalta ei pidä lähteä maalaamaan niitä kuuluisia pirujakaan seinälle! Pitää
todeta tosiasiat, käyttää maalaisjärkeä ja -harkintaa.
Joo... vois sanoa
et en ole ollenkaan laisinkaan iloinen, mutta kerroin kuitenkin... Ylpeä olen
siltikin joka ikisestä koirastani, enkä antaisi pois vaikka mikä olisi!
-Pirjo-
4 kommenttia:
Hyvä kirjoitus!! Minunkin kannan tiedät asiasta.. Toivon todella, että omistaja hoksaa tehdä asialle jotain muuta, kuin ihmetellä vierestä...
no olipas heti kurjia uutisia kun uuden blogin avasin =( hyvä et asioista puhutaan!
ton epin tutkiminen on aika hankalaa, miun käsittääkseni voidaan vaan poissulkea muita sairauksia muutamilla verikokeilla (esim.autoimmuunitaudit kuten diabetes) ja todeta et niitä muita löyty tai sitten ei, ehkä aiheuttivat kohtauksen, ehkä eivät. Mitään eksaktia tutkimusta ei ole olemassa epilepsian toteamiseen =/ Aistissa voidaan ottaa EEG (aivosähkökäyrä), mut esim. ihmisellä edellisen illan kohtaus ei enää näy välttämättä seuraavankaan päivän EEG:ssä, joten hankalaa on, vaikka en nyt tietenkään tarkoita et tutkiminen ois turhaa, mutta siinä mielessä ymmärrän omistajankin kantaa asiaan. Toivottavasti asiat selkiytyy!
Niinpä.. ikäviä on uutiset.. mut näiden kans eletään. Mikä tässä varmaan kaikkein eniten rassaa on tämä hyssyttely mitä ihmiset harrastaa. Ei se sillä parane. Niinkuin kirjotin, en ole ylpeä. Oisin kovasti halunnu et tätä ei olis tulle, mut minkä mahdat? Wallun puolelta ei ole minulla tiedossa minkäänsortin kohtauksia... Nyt sain kuulla sit et tämän pennun emän ekasta pentueesta (ei Wallun kans vaan keinosiem pentueessa) on ollut kahdella koiralla "kohtaukset"... Kiva näin jälkikäteen kuulla.... Ja sekin minuu rassaa et on ihmisiä jotka tietäen saman pentueen koiralla olevan epilepsian, kasvattavat tämän jälkeläiset ja mainos on et "terveitä ja hyvähermoisia"... miten voi sanoa noin jos tuollainen sairaus pentujen isän veljellä? Ei mene jakeluun... Tätä nykyä taitaa pipo puristaa minuakin vähän liikaa ja pitäs vetäytyä taka vasemmalle...
Voi kurjuus!! :( Mutta on hyvä, että asiasta puhut! Tsemppiä kaikille asianosaisille!
Lähetä kommentti