Matin päivä, kevään ensimmäinen päivä Tiedossa syvällistä pohdintaa ei niin tärkeistä asioista :)

Hurahtaen on menny tämä talvi, ainakin kun näin jälkikäteen katsoo :) Onhan sitä talvea vielä jäljellä, ensiviikoksi on kuulema luvassa ihan kunnon pakkasia.. mut onneksi kevättä on jo sen verran ilmassa, et päivällä lauhtuu kelit huomattavasti..

Eilen tossa mietin työn touhussa ollessa (tiiättekö, et kun on lypsyhommat käynnissä, kerkee siin ajattelemaan ja juoksuttamaan harmaita aivosoluja aika pitkän matkaa :) ) näitä elämän kuvioita... Jotain on muuttunut omassa ajattelutavassa, ja siinä miten suhtautuu asioihin... Siinä suhteessa mitä tulee töihin, koiraharrastamiseen ja toisiin koiraharrastajiin.. Pipo ei ehkä kiristäkkään niin lujaa, maailma ei kaadukkaan vaikkei hommat ihan just sillä hetkellä tule tehtyä, voi aina välillä miettiä sitäkin mitä jaksaa ja mitä ei, ja järjestellä töitä/harrastuksia sitä mukaa...

Työ hommissa olen oppinut ottamaan rennosti, en niin että eläinten vointi siitä kärsisi, mut en enää yritä "taistella tuulimyllyä" vastaan (en muuten tarkota tällä Mattia, vaikka aikamoinen "mörssäri" sekin on, omalla tavallaan <3 ) Jotenkin noi työasiat menee nykyään niin sujuvasti painollaan, että välillä tuntuu, et tässä ihan laiskotellen on menny koko talvi... :) Pikku puuhasteluja vain nämä meidän työt :) Tämä talvi on ollut oikein "Slow motion"-talvi :)

Harrastuksen puolella eniten häiritsee nämä roturasistit ja toisaalta sitten nämä ns. harrastus/työtehtävärasistit (itseäni en kyllä lue tuohon joukkoon.Ainakin itsestä tuntuu, että ymmärrän sen miksi ihmiset ovat valinneet itselleen jonkun tietyn rodun, eikä se ole este sille ettei voi olla tekemisissä, eikä este sille ettei voi pitää monesta eri koiratyypeistä. Keljuinta on minusta nämä ihmiset jotka "tyypittävät" koiria ja rotuja ja siinä ohessa omistajia.... ) mutta onneksi ( tai sit ei niin onneksi) olen niin kaukana näistä harrastuspiireistä ja kuppikunnista, että nämä asiat ei niin paljon häiritse.
 Aksassa olen opetellut nauttimaan hommasta sillon kun sitä pääsee tekemään, eli aika harvoin... Enkä kyllä tunne huonoa omaa tuntoa senkään takia, etten ole aktiivisesti harrastanut oikeastaan mitään vähään aikaan, tehdään kun keretään, millon on sellainen olo et on mukava tehdä, ja kisotaan kun lompakon sisus näyttää siltä että pystyy lähtemään jonnekkin... Humppaillaan ja lenkkeillään ja ollaan vain :)
Harrastusrasistit huokaileevat joka tuutissa kuinka oikein tai väärin tai hullua tai ihanaa onkaan tehdä koiran kans sitä tai tätä, ja tuomitseevat sitten seuraavassa lauseessa kaikki muut harrastus/työtehtävät joita voisi tehdäkkään koiran kanssa... Jokainenhan valitsee oman "ykkös"jutun itselleen ja koiralle. Ei kukaan muu voi tai saa rajoittaa kenenkään tekemisiä. Tietenkin tyhmää on ottaa itseensä näistä kirjoitteluista/sanomisista, eihän ne saa painaa mitään. Jotenkin vain tallaiset ihmiset antavat itsestään aika nilihistisen kuvan itsestään, joko tarkoituksella tai tarkoittamatta sitä..
 Itsellä ykkönen harrastuksissa koirien kanssa on agility, sen tuntee, tietää ja osaa... Niin helppoa mennä ja keksiä pikku treenit  ja hioa joku juttu toimimaan ... Tosta hommasta saa ne kiksit, jotka kutittavat mahan pohjassa, saavat hymyn huulille ja aikaansaa ihmeellisen yhteyden tunteen koirasi kanssa! Ja tässäkin lajissa voi tehdä asiat hyvin tai huonosti... Itsellä moni homma menee vähän tonne huonomman koulutuksen puoleen, mut eikös se vähän niin ole, että itse minä siitä kärsin, ei kukaan muu?? Koirakaan ei joudu kärsimään, kun sille en kerro, jos virhe tulee, kun en ole malttanut opettaa juttuja kunnolla ... Minun pitämistä lajeistä toinen on paimennus, laji jossa haluaisin kehittyä, ja kaipa sitä hitaasti ja varmasti kehittyykin.... kisoihin ja "isoihin" hommiin ei minusta ja minun koirista (minun kanssa) varmaan ikinä ole, tyydymme näihin omiin kanttura kuvioihin ja ehkenpä pieniin päkättipää kuvioihin ( tänään tai heti alkuviikosta päästään ilmeisesti aloittelemaan "kuviot" *odottaa täpinöissään* :D ) Ja pääasia et noista rekuista on arjessa apua, ja tekeevät mitä pyydetään!

Joo... jätänkös nyt tämän aiheen tähän.. ??

Tulevalla viikolla päästään Kallen kans ihan Treeneihin isolla T:llä :) Näkee sit millaiset on ... Kuopiossa Viiksi areenalla on joku lajiliiton valmentajien näyttö juttu ja sinne haettiin treeneihin koiria... Noh minä tietenkin heti huikkasin, "hep" ja päästiin mukaan! Jänskää! Ja sit viikonloppuna "aloitetaan" kisaura Kallen kans.. Siis se tunne mikä tuli mahan pohjaan kun pääsin jälki-ilmolla mukaan kisoihin.... Huiiiiiii!! Se on jotain niin mahtavaa, et enpä ole pitkään aikaan näin mukavia kutinoita saanutkaan mistään!! Ja kuitenkin jossain taka-alalla koputtelee pelko siitä kestääkö jalka vai eikö.... On tämä kumma tämä ihmismieli! No sitten ollaan viisaampia... Toivotaan et ois joku tuttu siel kisoissa ni voisin pyytää videoimaan radat, ja kasomaan miten Kalle liikkuu...

Entäs Lennu sit... Kaksi kertaa hierottu hierojan toimesta (muutaman kerran itse täs välillä olen muokannut) kaksi viikkoa tulehduskipulääkettä... Lihonut ihan hurjasti (tänään just punnitsin, ja Lennu painaa 21kg! Wallu kuitenkin vain 22.3 ja Kalle pikkasen alle 21kg)... Eikä lopeta kipuilua... Toisesta takajalan polvesta kuuluu rutinaa taivutuskoetta tehdessä. Selkä köyryssä, seisoo jalat rungon alla, häntä ihan "vesihäntä", seisoo töröttää eikä meinaa asettua maate.... mitäs muuta.... noh ei halua lähteä navetalle töihin, säästää itseään lenkeillä ...Ens viikoksi yritän järkätä nyt sit läpivalaisupäivän et saa tietoon onko tullut jonnekkin luupiikkejä tai rikkoja.. Huoh... Sitä se kova vauhti ja äkkipysäykset teettää... Eli parit lehmän jalkoihin jäämiset, seinään juoksemiset ja siivekkeiden päälle loikkaamiset historiassa eivät näemmä tee loppupelissä koirasta ainakaan yhtään sen terveempää "aikuisiällä".... Ja tyypilliseen tapaan jos lenkille lähetään niin mistään ei huomaa mitään... vauhti on kovaa ja rähinä toisille ihan normia.. Kuitenkin heittäytyy maahan odottamaan tiheämmin kuin aikaisemmin, eikä "humppaa" niin kuin ennen..

Voidaanpa siis sanoa, et "kipeiden" koirien määrä on vakio... Wallu nyt onneksi on ollut terve, vetreä itsensä... Onneksi ... Kallekin voidaan laskea varmaan "terveiden" piiriin, vaikka en varmaan ikinä lopeta sitä kytistelyä jalan takia! Ja kunhan toukokuussa päästään sinne osteopaatille käymään, selventyy varmaan yksi jos toinenkin kuvio... ainakin toivon näin!

Jot sellaista tänne... Nyt lähdettävä nauttimaan uunissa hautunutta hernekeittoa ja muksun vienti synttäreille tiedossa..
Palaamme jälleen! Odotellaan kevättä!

Tsirp! Ainoat linnut joista saa kuvia on keltasirkut (niit on ni paljo... :) ) Mut kevättä noillakin rinnassa...
 

-Pirjo-