Elämä on...

Oon viimeksi näköjään kirjottanu ihan pääosin positiivisella mielellä... Hurjaa miten tämä elämä pyörittää...

Sain neuvon kirjottaa asiat, saa näin käsiteltyä mieltä painavat jutut, vaikkein niitä julkaisikaan ikinä koskaa millonkaa... Pitkään oon jo miettiny, ja nyt minä kirjotan..

Huomenna on se päivä. Päivä, tai oikeastaa aamu jolloin Lennun elämä loppuu. Ja niin loppuu Kallenkin. Molempien lähtöön on syyt, Lennun lähtöön ehkä helpommin hyväksyttävät ja selitettävät, Kallen lähtöön enemmän sellaiset, että meidän oma porukka tietää ja ymmärtää. Syyt joita en haluaisi perustella kenellekkään koska sen tietää, niin lohdutonta kuin se onkin, että ne on oikeat ja hyvät.

Jokatoiselle kuoppaa kaivaa joka toiselle ei... menee ihan kirjaimellisesti näin. Tuntuu että sydän raastuu irti rinnasta, pakahtuu kyyneliin. Toivoo että aikaa voisi kääntää taaksepäin... Ei se auta..Kumpikin on vielä nuoria, ei se saisi mennä näin. Ikuisesti varmaan syytän itseäni Kallen kanssa tekemistäni virheistä. Niin kuin en kaikkien kanssa virheitä tekisi... Itku kipu ja suru iskee kuin tsunami kuunaan aina heikkona hetkenä ja tuntuu että musertuu sen alle... Kuitenkin pitää yrittää nauttia näistä viimeisistä hetkistä, kun enempää ei ole enää tiedossa. Menee hetkiä ettei asiaa mieti, hetkiä jotka on hyviä, naurattaakin... sitten se hiipii taas, kulman takaa ja iskee. Maalaisjärki auttaa jaksamaan, nostaa ylös kun suru meinaa musertaa, työ auttaa viemään ajatuksia pois..

Mutta kuitenkin, kun minä huomisesta selviän, niiin on se paljon,... On ne kuitenkin, jokainen, omalla tavallaan tärkeitä ja rakkaita...
Nyt minä lähden viimeisen kerran koko porukan kanssa lenkille...

Uusi vuosi, uudet kujeet

Se olis sitten niinku uusi vuosi.. Kyllä joutikin jo vaihtumaan, oli sen verran rankka vuosi tuo edellinen..

Mutta rankalla linjalla taidetaan aloittaa tämä uusikin vuosi.
Tein päätöksen että lopetan tekohengityksen. Jotkut lukijoista (jos niitä on :D ) taitaa tietää mitä tarkoitan, lopuille voi sanoa, että kun aikaa menee niin saatte tietää.

Tämä talvi on mennyt ihan täysin olematta vielä talvi.
 Kyl se tietenkin ehtii vielä kunnon talven tekemään, mitä en kyllä kaipaa.. Ainoa mitä kaipailen on hiukkasen lunta.
 Niin että Jaamu saa jumppaa.
 Niin että tulisi hiukan valoisampaa.
Niin että ei olisi niin terävää ja kovaa tuolla luonnossa/teillä, että anturat paukahtelisi (tilauksessa on kyllä tassutöppösiä tukkupakkaus...)
 Niin että Matti pääsisi Mikon kanssa puusavottaan kunnon kohotus/ terapiamielessä...

Sitten saisikin jo kevät tulla. Keväälle/kesälle oli vielä syksyllä monen monta ihanaa ajatusta... Nyt on vähän puhti pois, en tiiä mitä jaksaa järjestellä ja yrittää.. Katsotaan nyt. Puuttuu se kipinä..

Mutta jos nyt etsittäis sitä positiivistakin tähän harmaaseen eloon.. Mikko hevonen kävi niveltarkilla. Kaikki hyvin. Nyt sit kohti näytelmiä :) ja sitten olisi täydet mahdollisuudet kunkkareihin :D Sitä odotellessa... Muutenkin polle voi hyvin, kontrollikäynnillä kurkunpäätulehdus oli taakse jäänyttä elämää ja kaikki oli ollut ok.. Nyt sitä lunta, rekihommia ja sit keväämmällä taas kisaradoille.. Näin kuulemma tuo isännyys on asioita vähän suunnitellut...

Mie oon laihtunu 5kg... Pikkasen muutin syksyn päälle ruokailujuttuja (en kyl oikeestaan muuta kuin et syön aamupuuron aamuisin) jonkun verran kävin juoksemassa, kerran viikkoon rastastamassa ja paino on tippunut tasaisesti... Iso juttu mikä on kyllä vaikuttanut on stressi... Se muuten laihduttaa aika hyvin! Suosittelen !! :D Heh.... Tätä nykyä harrastan enemmän ratsastusta kuin agilityä... Kumma se on miten asiat aina pyörähtää..

Mutta sellaista tänne... Ei ihan voi sanoa että ruusuilla tanssien menee, mut menee kuitenkin.. Taidan etsiä jonkun kuvan tähän loppuun, että vähän piristyttäisi :)

Palataan, enivei...
-Pirjo-

Minä haluan etes vähän lunta, kiitos!!
 

Hyvät ja huonot uutiset...

Kylläpä aika on hurahtanut! Kohta on jo joulu.... Marjo totesi joulukuun 2. pv aamuna, että kyllä me ollaan ihan myöhässä... ei olla etes joulu koristeita laitettu <3 Hupsu tyttö.

Meille kuuluu.... no hyvää ja huonoa..

Jos niitä hyviä juttuja kuitenkin ekaksi..

Päästiin Kallen kans agi-SM-joukkueeseen tähtäävään valmennusporukkaan... Aika makeeta! Nyt pitäs saada koiruus kuitenkin ekaks kolmosiin, että ois mahdollisuus sinne joukkueeseenkin päästä... Hmmm :) voi olla vähän haasteellista :) mut toisaalta on tässä puoli vuotta aikaa!!

Wallunkin kanssa puuttuu vain tupla nollat (no ei pitäs varmaan sanoa "vain")... Pikkuisen asennetta peliin, niin toivonmukaan ne sieltä tulla tupsahtaa.

Lennu mennä porskuttaa. Vähän näyttää jäykemmältä meno, nyt kun säät on jäähtyneet. Kuitenkin lääkkeet ja uudelleen aloitettu akupunktio auttavat hyvin.. ja BOT. Käväsi mies eilen Jalmari seuranaan pöläyttämässä hirveäkin... Takasin tullessa oli kyllä ihan lääh. Makasi lumessa ja kieli (joka oli muuten sininen!! onkohan pumpussa jo jotain... ) pitkällä kotvan aikaa..

Marjo ahertaa koulussa. Tiukkaa tekee kokeisiin luku, kun kaikki muu olisi mielenkiintoisempaa.. Kamala säkätys ja tenttaus yhdessä niin jollakin keinoin on selvinnyt ... Ei vielä osaa keskittyä lukemiseen niin että asiat jäisi mieleen ja hurjasti virheitä tulee sit kokeita tehdessä, kun ei malta lukea kysymystä niin että tajuais mitä kysytään...

Ja sitten niitä huonoja uutisia.... koittakaa kestää. Niitä on paljon. Jonkusta verran meinaa masentaa jos pysähtyy ajattelemaan.. Eli pikkasen on liikettä pitänyt viime aikoina.. Sillä seurauksella et paino on tippunut  jonkun  kolme kiloa! Tuo viimeinen ei siis ollut niitä huonoja uutisia ollenkaan...

Jaamari ... Jo jonkun aikaa olen katsonut että kaikki ei ole hyvin. Sanoin asiasta Matille... Marjolle... kavereille.... ja lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja kiikutin Jaamun kuviin...

Jätkällähän on sellainen "latinomieslantio" kapea ja pyörivä... No se ei toki ole mikään vika, on aika mukavan näköistäkin kun se tulee "veivaten" vastaan... Mikä tekee siitä huolestuttavan on se että lantio on "latinomalli" siksi kun siellä ei ole yhtään. Siis YHTÄÄN lihasta. Pelkät luut töröttää.. Etupäässä kyllä muskeleita löytyy siitäkin edestä. Jotenpa sitten pähkäilyjen jälkeen ajattelin tarjota Jaamulle päiväkännit... Ja olin sormet ristissä toivoen että olisi vika polvessa/polvissa tai jossain mistä sen voisi leikkaamalla korjata.. Kovin oli ell hiljainen kun kutsui minut katsomaan kuvia. Polvet, ne oli "priimaa" jos näin voi sanoa, kasvurajat vielä auki (ikääkin vain 8kk)
 Mutta lonkat. Voi itku. Tuntuipa taas että sydän tippuu polviin. Näytti niin kurjalta...
 Ei kuppeja, ei niveliä ... siis ihan kauheat.. Lähinä ne on luokkaa E... ei sielä ole rikkoa, kun ei sielä oikein ole niveltä minne sitä voisi tulla... Jos laitatte google-haun koiran lonkat (kuvahaku) niin sieltä tule Anne Limanin kuvareportaasi ja alimpana on E/E lonkat rikolla... siltä näyttää Jaamun lonkat. Ilman rikkoa jos jotain "positiivista" voi hakea..
 Oikotietä onneen ei ole. Jaamu on oppinut sujuvasti, fiksu bc kun on .. käyttämään eteenpäinmenemiseen etupäätään... Ravi ei työnnä vaan vetää... Laukka on sellaista että takapää tulee porukan jatkeena miten päin sattuu.. Umpiojaan jos humpsahtaa niin ei osaa/voi ponnistaa takasilla itseään ylös vaan hinaa etusillaan... Ei osaa/voi käyttää takajalkojaan kun siellä ei ole millä ponnistaa kun niveliä ei ole... Eli tilanne on raaistettuna samanlainen kuin koirilla joilta on poistettu reisi luun pää.. paitsi että Jalmarilla ei ole lihaksia jotka pitäisi pakan läjässä. Ja nyt pitäisi sitten saada sinne lihakset... Ääää... kun osaisin kuvitella miten niin olisi helpompaa. Mutta lähin vesijuoksu mahdollisuus on reilun 100km päässä. Uintipaikka talvisaikan yli 300 km päässä..... Helpommin sanottu kuin tehty. Helpointa olisi luovuttaa ja pistää monttuun koko koira.. Mutta ihan en vielä luovuta kuitenkaan. Ensiviikolla on ensimmäinen fyssari käynti.. Yritetään pitää toivoa yllä... jollainkeinoin.. Paimentaminen on ainoa "uravaihtoehto" Jaamulle , ja sekin edellyttää niitä lihaksia...
Eli tällaista tänne.  Pitihän sen jossain vaiheessa tulla sen sunnuntaikappaleen minullekkin... kuitenkin jo koirahistorian 9. koira... Toki riskiähän suurentaa huomattavasti tämä nettiostosten helppous ... Toisaalta en kyllä kadukkaan Jaamarin hankintaa. Jaamulla on aivan valtavan ihana luonne. Ja kyky käsitellä paimennettavia eläimiä....

Mutta talvi aika  menee varmaan aika säännölleen kuntoutuksissa kulkiessa...Ei ole vapaa ajan ongelmia..

Mutta joo... taidan jättää ne muut huonot uutiset tähän luettelematta... masentaa jo niin koko huonojen uutisten kirjo...

Jotenpa palataan, vietetään joulua ja uuttavuottakin todennäköisesti ennen kuin taas tulee tänne kirjoiteltua.. Eli viettäkäähän rauhallinen joulu, ja hyvät uudet vuodet kaikille!!

-Pirjo-

Hupsista..

Aika rientää. Hyvä että pysyy perässä :)

Kesä loppui, lampakset läksivät.. :( Maailmanlopunodottajien lampaita ollaan sitten vähän pyöritelty, paremman puutteessa. Tai no mukavia lampaksia ne on , vuoden ikäisiä suomenlammas uuhia, kahdeksan kappaletta.. Mutta niillekkin on jo "noutaja" tiedossa, ni loppuu sekin lysti.. Mutta ensi kesänä uudestaan! Luvassa on lampaat, pitää vielä sit miettiä että pikku karitsoita vai uuhia... voisin kyllä uuhetkin ottaa...

Havahduin tuossa vajaa kaksi viikkoa sitten ajatukseen, että kumma kun väsyttää.. ja pienoisen mietinnän jälkeen muistin, että olen ollut lomalla viimeksi juhannuksn tienoilla, neljä päivää... ja silloin tehtiin lammasaitoja ja haettiin lampaat.. Ilmankos väsyttää! Nyt sitten sain järkättyä, harmikseni en kylläkään etelänreissua, mutta "länsireissun" kuitenkin :D Edes jotain. Pääasia varmaankin että ollaan kotoa pois, vaikkei kamalan pitkälle mennäkkään...

 

Muuuten on menny mukavasti :) koirat rallaa, Jallukin täyttää loppuviikolla 6kk ja hyvin mennöö. :D
Aksakisoja ollaan käyty jokuset, vaihtelevalla menestyksellä. Mut on se vaihteeksi tosi mukavaa hommaa. Tai varmaan just sen takia, että noi kisakaverit on niin mukavia niin tekemisestä nautttii!! Piirinmestaruudetkin ratkottiin pari viikkoa sitten ja olipa mukava matkata kotiinpäin PiirM-13 pysti kyydissä... Pystin saivat itselleen Sonja ja flätti Vieno , ei siis tullut meille kotiin asti pysti, ei, mutta sain nauttia kotimatkan ajan sen loisteesta :D Radat oli muuten minun mielestä mukavia, haastavia muttei missään nimessä suorittamattoman vaikeita... Koirien.. sekä ohjaajien piti vain osata jotain ja luottaa koiraan... ja niinkuin minä ja moni muukin kompastui luottamattomuuteen ja hyllyjä tuli aika runsaasti.. Ja kylläpä taas olis jälkipyykit kuulemisen arvoisia... Noh, jos ei kellä onnistunut niin hetken harmittaahan se, mutta peiliin voi katsoa.. !

Meidän perheen unirytmitkin on muokkautuneet Marjon koulun alettua ihan "terveelliselle" pohjalle... Nukkumaan tulee mentyä aikanaan ja hyvä niin, "näillä kymmenillä" tuntuu tuo unen tarve olevan itselläkin aika suuri :D...  Ja toisaalta... nyt alkaa olla niin prkl pimeetä illalla ettei edes ulkona pysty touhuamaan mitään enää klo 8 jälkeen..  Se on se syksy... Toisaalta on kyllä ollu hyviä säitä, aurinko on paistanu ja on ollu kuivaa. Paitsi viimeiset kaksi vuorokautta. On tullu vettä. ja on ollu kylmä.. Mutta luvassa onkin loppuviikoksi yö pakkasia ja ensilumi.. joo.. kesärenkailla liikenteeseen :) niin minä kuin Mattikin ravireissulle....

Tulipas taisi sellainen mitäänsanomaton päivitys.. Kamalasti oli asioita mitä piti kirjottaa ja kaikki kaikkosi kun koneen avasin.. Noh toisen kerran sitten!

Palataan!
-Pirjo-

Kesä jatkuu taas..

Kylläpä tuntui kylmältä tässä välillä, kun lämpötila laski yöllä aina noin 5-8 asteeseen ja päivälläkin satoi ja tuuli eikä lämmintä enää ollutkaan.. Piti ihan etsiä villasukat jalkaan :) Suomen kesä: lyhyt ja vähäluminen..

No nyt tuntuu taas tarkenevan, ainakin näin päiväsaikaan...Tämä päivä tällainen heinätys/jauhatus/siemennys jne päivä, niin uhraan pienen hetken tietokoneen äärellä istumiseen ...Eli jospas minä kertoileisin viimeajan tapahtumista...

Päästiin Kallen kans taas osteopaatille... hyviä uutisia sen verran että ranka yhä edelleen suora. Lihasta löytyy. Kipeän jalan lanteen alueen lihakset tiukalla, muttei "mahdottoman".. muualta aika hyvä, tilanteeseen nähden :).  Jonkin verran on ristikkäisen etusen lavanseutu tiukemmalla, muttei paha sekään. Loppupäätelmänä pähkäiltiin, että jalan keventäminen ja "oirehtiminen" ovat jääneet päähän... eli lihasmuistiin ja tavaksi... Siinäpä sitä onkin yritystä saada muistikuvat "häviämään"...

Aloitettu on... eli mobilisoin varpaiden luita/anturoita/ venytystä jne .. Keikutellaan ja kallistellaan. Yritän saada uintikeikkoja mahd paljon (nyt voisi alkaa olla vedet jo vähän lämpimämmät, eli vois rueta käymään uimassa). Teippiärsykkeitä ollaan viritelty. Ravilenkkejä harrastellaan 2-3pv peräkkäin ja sit välipäivä jne. (Ravilenkeillä Kalle valjaissa ja vetää "kevyesti" minua tonnikeijua fillarilla perässään ... ei tietty ylämäkiä tms... ) Pitäs ottaa varmaan videoo tosta vetohommasta... ei minun silmiini ainakaan ole eroa takajalkojen käytössä, ponnistaa ja polkee molemmilla yhtälailla...
Ainoa millon "loikkuuttaa" on karkealla kivikolla, muuten ei vapaanakaan pomputa... Hmmm... jollain tapaa toiveita herättävää!! Sormet ristiin!! Meinasin että hommaisin fyssarikäynnin tai sit refleksologin käynnin jotta saisin lisävinkkejä hommiin.. ja sit se vesikävely asia pitäisi järjestää. Oman hankaluutensa juttuihin tekee välimatkat ja toi työ...

Wallun kans ollaan tehty vain pikkusen lehmä/hieho hommia ja lammashommia... Aksa kisoihin kyllä ilmoittauduin, ettei ihan unohdu, kun mukavaa hommaa on sekin :D nyt vain toivotaan et saan järkättyy viel lomittajankin että pääsen lähtemään .... Treenattu ei olla kyl yhtään.. niinkuin tavallista, mut eipä se minuu haittaa! Kun koira on kunnossa niin jaksaa se ja vanhasta muistista kai ne radat menee :D ! Oikea asenne eikös vain? :D

Lennu pääsi pätemään lomittajan kans navetta duuniin... Mulla ei hermo oikein pidä, kun Lennun kantti ei riitä ihan kunnolla tehdä hommia, ni kiva kun lomittaja on ottanut asiakseen touhuta Lennun kans jotain pientä, onpahan vähän sellaista "terapia" hommaa toisella! Muuten alkaa olla vähän sen näköistä touhua, et sovittava seuraava akupunktio aika pikapuoliin, vähän meinaa vetää takasia mahan alle ja pinnakin kiristyy ... ei kiva, ei...

Noh, entäs perheen kuopus, Jalmari :) .... Kintut kasvaa... vauhti kasvaa! Ja joo... nyt ollaan sit aloitettu "itsenäinen" hieho jaagailu... Shit!! Mut onpa mukava toisaalta kun on noin reipas ja isenäinen pentu!! Käväisi tässä lampaksillakin yhtenä päivänä :) ... Lampaat oli kauempana (joku reilu 200m päässä) "piilossa"... Laskin Jalmarin aitaan ja kysäisin missäköhän lampaat on??! Ja niin toinen reippaana läksi etsimään ja pienen hetken kuluttua toi kaikki lampaat sievässä järjestyksessä minulle... Aika makeeta! Kattotaan kattotaan!! Kyllä siitä taitaa tulla Wallun saappaiden täyttäjä! Ja kunhan tää paimennus ja laidunnus kausi alkaa olla purkissa, ni sitten otetaan ohjelmaan aksajutut, lähinnä kontaktit ja ehken vähän keppejäkin :) Ihanaa ajatella et on terve koira tulossa harrastuksiin ja töihin! Toisaalta tulee aina harmistus mieleen kun Kallen tilanne on mikä on... paimennukset meni suht puihin, samoten aksa asiat... Kuitenkin yritän tässä takoa mieleeni, että hyvä kun Kallella on kuitenkin neljä jalkaa ja jospa sitä nyt etes voitas pikkuisen aksailla aina välillä...

Tämmösiä tännepäin ... Mukavaa on ja kesä menee vauhdilla! Mikko-hevonenkin on porskutellut muutaman kisastartin hyvällä menestyksellä ja jatkoa seuraa, menestystä en toki takaa, mutta ainahan sitä pitää toivoa :)! Kyllä elämä on ihanaa!!!

Navetan asukkeja

kesävieraita ja Jalmari

Se Mikko, se Mikko :)

Mutta nyt ulkoistumaan!! Palataan!

-Pirjo-

Minun paras koira...

Heräsin viimeyönä puoliltaöin... Ukkosti ja satoi vettä kaatamalla... kävin vetelemässä johtoja seinästä ja painuin punkkaan. Unen tuloa sai kotvan odotella, kun ehti herätä "kunnolla".. Näitä "äitee" ihmisen iloja, on herkkäuninen ja kuulee kaiken. Pitäs taas korvatulppia katsella et sais nukuttua...
 No enivei, nukahdinkin sitten jossain vaiheessa.... Havahduin kun Kalle, meidän vahtikoira siis :) haukahti...kerran ja toisenkin.. Läksin katsomaan (eli siis unenpöpperössä komentamaan koiria olemaan hiljaa) mikä hätänä, samalla katsoin kelloa ... vasta 5... olisin saanut nukkua vielä puoli tuntia.. Plaah.. Kalle jatkaa haukkuaan ja Jalmari yhtyy konserttiin. Koko mökki varmaan hereillä kohta. Tyrkkään koiria ulos. No voi prkl! Hiehojen persaukset pyörähtää pihassa vanhan navetan nurkalta... Jalmari pissikäynnille ja koirat sisälle. Vaatetta niskaan, Matin herätys ja katsomaan minne ne hiehot pykäs mennä...Ekaks kävelemällä... ei näy, käännös takas ja fillarilla (Wallu mukana, tietty :) ) uusi yritys.... tiellä näkyy jälkiä, ja jokunen sontaläjä... Laitsalla on ollu 7 elukkaa ja kaksi sielä vielä oli jäljellä kun pihasta läksin. Lopulta naapurin talon takaa pellolta näkyy ravaavia hahmoja. Onneksi matkaa ei ole kuin vähän reilu puoli kilometriä... Fillaroin lähemmän, Wallulle komentoa et malttaa... sit oikeelle kaarelle ja hiehot minun luo ja ohitseni meidän tielle takas... sit mentiin pyöräillen hiehojen perässä pihaan, jos hienosti sanottas niin tehtiin puolen kilsan poispäinajo :) heh...
 Soitin Matille matkalla et tulee toppuuttamaan etteivät jatka naapuriin matkaa ja avaa veräjän... vielä yksi käännös kun meinasivat läheä pitkin peltotietä humputtelemaan... ja suoraan portista sisään :D Helppoa kuin heinänteko!
 Sit aitaa ehjäämään... Ja uusi prkl! Ne kaksi viimeistäkin olivat tykännneet lähteä "kierrokselle"... Onneksi noi elukat on liikuteltuja hyvin koirattuja ja ihmisrakkaita! Olipa helppo saada loputkin mörrikät takas aitaan ja aita "kasaan"...
 Koko revohkaan pihasta lähtöineen kaikkineen meni sellainen 15 minuuttia, maksimissaan 20minuuttia... Aika hienoo :) Wallu on paras!
 Ei me ikinä varmaan tulla koluamaan paimennuskisoja, ei opita varmaan koskaan muuta kuin perusasiat jollain tavalla ja  hyvä että jotkut aksa karkelot käydään humputtelemassa "mummotyylillä" :) Mut en minä sellaista kaipaakkaan. Parasta on että koira tekee töitä minun kanssa, minun apuna, ja siitä on apua! Koira paikallaan. Juuri sellainen kuin minä haluankin... My best and only one Wallu (tähän sit rivi jos toinenkin niitä sydänmiä :) )

Toivon että tosta meidän nuorimmaisesta tulis samanoloinen... Arkisen työn sankari :) Lennusta homman tekijäksi ei ollut, eikä ole Kallestakaan samassa määrin... Katsotaan tuleeko sit Jalmarista...aika näyttää! Ja eipähän sitä ketään muuta pysty syyttämään onnistumisesta tai epäonnistumisesta kuin itseään, geenit on koirille luoja suonut ja kouluttajasta on aika pitkälti kiinni mitä koirista sitten loppupelissä tulee... Siis siitä miten hyvin osaat lukea kyseistä yksilöä ja miettiä sopivan koulutustavan joka koiralle... mulla on mennyt puihin jo monesti, mut vielä on intoa yrittää onnistuakkin :D Koiranomistamisen "suola"....

Nyt laitsanreunassa tykyttää uuden uutukainen paimen. Ukkonen oli ilmeisesti tiltannu vanhan pimeäksi kun se ei enää inahtanutkaan...

Nämä on niitä "kohokohtia" maalaiselämässä ja koiran pidossa. Kun huomaa että siitä "nyhräyshommasta" ja kuhanvain paimenteluista ja lammasteluista on hyötyä sitten kun se tiukkapaikka tulee!

Tulipahan päivitettyä :) kuiva teksti päivitys... taidan jonkun kuvan tähän loppuun etsiä "kevennykseksi"....

Jalmari 14viikkoa ja korvat on hörtsällään...

Mikko polle pääsee pian tositoimiin ... jännää!!

Palataan!

-Pirjo-

Huh hellettä...

Kesä siis tuli... ja helteetkin.. ja lampakset!! Ihana kun pääsee opettelemaan "lammasta" vähän testaamaan koiria.... ja saa tehdä mitä mieleen juolahtaa ja kokeilla juttuja!! Ihanhuippista :D !

Ulla, Marjon lemmikkibää

 

Ja tuli Jalmari Pesonenkin :) Eli vauhti on taattu tätä nykyä meidän huushollissa!

kuvat Jalmarista 9vk iästä 13vk ikään... :)
 

Wallukin alkaisi olla lääkekaranteenien puolesta puhdas kisaamaan... Katsotaan nyt (tai pari päivää on tässä aikaa miettiä..) tulisko lähdettuä taas treenaamatta paras mentaliteetillä kohti Varkautta... Kamalan paljon oikeesti menny aikaa viime treeneistä ja kisoistakin... eipä sitä antura-auki olevalla tassulla kamalasti kirmailla.. Vieläkin reikä anturassa on ja tietyissä tilanteissa menee vähän ep tyylillä eteenpäin, eli ei ihan vielä voi huokaista..

Lennulle tuntuu elämä hymyilevän. Kesä ja lämpö tekevät hyvää kipeään kroppaan ja nyt on mennyt ilman aku-hoitoja jo reilu kaksi viikkoa! Toki lääkkeet menee koko ajan ja niiden seurauksena korviin iski ihan kaamea hiivatulehdus.. Örk. Ikinä ei Lennulla ole ollut korvatulehdusta... No nyt on!

Kalle... Hmmm ... pipo kiristää ja puristaa. Haastaa riitaa Wallun ja Lenunkin kanssa. Ei kiva ei. Noh, tähän tilanteeseen tein päätöksen et pallit lähtee. Ja "the" jalkakin on ollut taas kipeänä... Ja kun tuo elukka on aika vaikea näin pitkällisillä "lomilla" niin meinasin jo monttuun laittaa jos löytyy rikkoa nivelestä. Karu olisi ollut päätös alle 3v koiralle, mut eipä olisi paljon vaihtoehtoja... No "onneksi" rikkoa ei löytynyt ja vain pallien verran elämä keveni. Joutivat, kun ei kuitenkaan minkään sortin jalostuskoira ole... Nyt sitten jatkellaan akupunktion avuin ja lääkkeiden... toivotaan että saan hierontoja ja osteopaatin vielä järjestymään... jospa se siit. Ois se niin mainio aksassa, et ei paremmasta väliä... ei vain ole paljoa päästy tekemään.... Toivotaan että tasoittuu vähän tämä elämäntaival....

Tässäpä näitä sattumia ja tapahtumia... Ja helteet ja ukkoset jatkuu... ja mie lupaan yrittää päivitellä vähän tiheemmin :D
Se on moro taas!!
-Pirjo-